perjantai 25. heinäkuuta 2014

Hän

Hän on pieni poikapoika
Hän on neljä päivää vanha
Hän on ihana


maanantai 7. heinäkuuta 2014

(toivottavasti) viimeinen äitiysneuvola

Neuvolassa ei mitään erikoisia. Sf-mitta oli tipahtanut yläkäyrän tuntumasta alakäyrälle ja minimies muljutti mahaa sydänääniä kuunneltaessa niin, että terkkaakin nauratti. Käsikopelolla vauva ei terkan mielestä ole laskeutunut, mutta minälikka luotan ennemmin muutaman viikon takaiseen ultraan, jonka mukaan tyyppi majailee niin alhaalla kuin pääsee. Ja oma silmäkin sanoo mahan laskeutuneen jonkun verta alaspäin muutama viikko sitten.

Melkein kaikki on nyt vauvaa varten valmiina. Viime viikolla saatiin vanhempieni luota senkki vaatteille ja muille tavaroille sekä isäni tekemä hoitopöytä. Samoin isäni väsäämä kehto kotiutettiin eilen. Enää puuttuu poljettava roskis vaippoja varten ja kehdosta patja.

Malttamattomana odotan tyypin syntymää, nyt ei ole enään edes mitään tekemistä mitä pitäisi ensin hoitaa.

37+3. Synny jo.

keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

sairaalahommia

Aika käy yllättävän pitkäksi vuodelepoon komennettuna. Eilen aamupäivällä väsymyskin oli aikamoista, nukkumatti kun tuli vasta puolisen tuntia osastolle saapumisen jälkeen, siinä neljän aikaan. Ja valo- ja ääniherkkänä nukkujana vieraassa paikassa heräsin ennen aamukahdeksaa.
Aamupalan jälkeen otettiin puolisen tuntia sydänkäyrää vauvasta, minkä jälkeen päivä kävikin pelkäksi odotteluksi. Onneksi Mies oli fiksuna palannut yöllä käsilaukkuuni puhelimen laturin, sille oli tarvetta kun ei ollut muuta viihdettä kuin facen ja uutisten selaaminen puhelimella. Puolenpäivän jälkeen ihana Mies toi imetystyynyn, kirjan, suklaata ja vaihtovaatteita (sairaalakaapu oli kyllä ihan ylimukava päällä, mutta sairaalan alushousuja en kyllä pue päälleni). Äitiyspolilla asioinut kaverikin kävi moikkaamassa.
Kolmen jälkeen torkahdin tunniksi ja vähän ennen viittä alkoi supistamaan. Vajaassa tunnissa tuli viisi kipeää supistusta (vrt. aikaisemmin 1-3 päivässä) ja puoli kuuden jälkeen sain supistuksia ehkäisevän pistoksen lihakseen. Supistelu loppui kuin seinään, mutta itkuhan siinä pääsi kun ajattelin etten pääsisikään seuraavana aamuna kotiin vaan joutusin virumaan osastolla vielä monta päivää. Vauvan puolesta ei pelottanut, luotto vieressä olleeseen synnytysosastoon ja vastasyntyneiden teho-osastoon on kova. Vieraassa paikassa, vieraiden ihmisten ympäröimänä, yksin ja liikkumiskiellossa olo ahdistivat. Mies tuli vielä illalla kaveriksi, helpotti oloa paljon. Ihana tyyppi.
Illalla mitattiin vielä verenpaine (makuulla 98/56!) ja sain maksamisesta kipeytyneelle selälleni lämpötyynyn. Kätilö kävi yöllä laittamassa toisen satsin kortisonia lihakseen.
Tänä aamuna otettiin taas käyrää parikymmentä minuuttia ja kätilö kävi ilmoittamassa, että pääsen kotiin kunhan lääkäri on käynyt jututtamassa. Lääkäriä piti odottaa pari tuntia. Lääkäri kävi oikeastaan vaan kertaamassa miksi olin osastolle tullut ja mitä on tehty sekä toteamassa, että kaikki tehtävissä oleva on nyt tehty ja minun on ihan sama odotella synnytystä kotona kuin sairaalassa. Nyt pitää levätä ja välttää rasitusta, ensi viikon perjantaista rv30+6 saa elää normaalisti. Jos vauva tahtoo nyt syntyä, estelemään ei ruveta.

Että semmosta. En usko pysyväni yhtenä kappaleena laskettuun aikaan saakka, kunhan nyt kuun vaihteeseen lähelle täysiaikaisuutta.

tiistai 17. kesäkuuta 2014

uneton yö, pakkolevon päivä

Täällä ollaan taas, sairaalassa.

Eilen illalla alaselkää jomotti menkkamaisesti ja epäilin lapsiveden tihkuvan. Seurailin tilannetta, tein paperitestin ja lopulta soitin synnytyspäivystykseen. Pyydettiin tulemaan näytille.
Makailin taas puolisen tuntia näytillä, tällä kertaa Mies sai istuskella seuranani niin kauan kun ei ollut muita potilaita. Pikkumies potki taas anturia. Aikani odoteltuani pääsin lääkärin pakeille. Lääkäri katsoi koneelta, että olin perjantaina saanut lähetteen päivystykseen, mutta en ollut kuitenkaan käynyt. Ilmeisesti kukaan ei ollut kirjannut käyntiäni potilastietojärjestelmään. Lääkäri ihmetteli myös sitä, etten ollut ollenkaan tavannut lääkäriä perjantaina. No, siinä sitten tehtiin sisätutkimus ja ultrattiin. Ei ollut lapsivesi mennyt, mutta kohdunsuu oli sormelle auki ja niin kypsä, että piti jäädä osastolle vuodelepoon ja kortisonihoitoon vauhdittamaan vauvan keuhkojen kypsymistä. Ensimmäisen piikin sain jo synnytyspäivystyksessä, toinen annetaan ensi yönä osastolla. Ellei mitään tapahdu, kotiudun huomenna joskus aamupäivästä. Siihen saakka ohjelmassa on vuodelepoa, nousta saa vain vessaan.

Eipä olleet sunnuntaiset babyshowerit yhtään liian aikaisin :)

Rv 34+4

lauantai 14. kesäkuuta 2014

Synnytysvastaanotolla käynti

Eilen väsytti liikaa, jotta olisin jaksanut raportoida synnytysvastaanottoreissusta. No, pikavisiittihän se oli, parin tunnin päästä saapumisesta lähdettiin kotiin ja suurin osa niistä kahdesta tunnista vaan odoteltiin.
Makasin parikymmentä minuuttia käyrillä (poikanen ei yhtään tykännyt, kokoajan potki anturia hurjasti), mitattiin lämpö ja verenpaine. Toisin kuin päivystyslähetteen tehnyt keskusäitiysneuvolan lääkäri, joka oli kauhuissaan siitä etten ollut omatoimisesti lähtenyt sairaalaan kipeiden supistusten vuoksi, svo:n lääkäri oli kanssani samaa mieltä siitä, että epäsäännölliset kipeät supistukset nyt vaan kuuluvat asiaan tässä vaiheessa raskautta. Lyhentyneen ja kypsyneen kohdunkaulan takia toki rasituskielto on ihan paikallaan, mutta suosituksista ei kannata huolestua niin kauan kun eivät ole säännöllisiä.


Meilläkin on joskus harvoin lleikkokukkia
Niin että kaikki hyvin. Terveyskirjaston mukaan alle 2cm pitkästä ja pehmeästä kohdunkaulasta kyllä saa yhteensä 4/10 pistettä ennenaikaisen synnytyksen riskipisteytyksessä, mutta johan tässä ollaan hyvillä viikoilla (rv34+0 - 36+6 lasketaan lievästi ennenaikaiseksi) ja vauva ei painonsa puolesta enään lukeudu keskoseksi (eilen ultrattu 2671g, keskosuuden raja 2500g).

Mies otti vallan tosissaan rasituskiellon, en saa enään osallistua ollenkaan huuhsollin laittoon enkä juuri mihinkään muuhunkaan. Herran mielestään paras olisi, jos vaan makaisin sängyssä nämä täysiaikaisuutta edeltävät kolme viikkoa :D mutta ei käy, tänään ohjelmassa ystävän babyshowerit ja huomenna tapaamaan toista ystävää ja metsästämään vauvalle vaatteita alesta.

Toivottavasti sairaalaan lähdetään seuraavan kerran aikaisintaan heinäkuun alussa :)

perjantai 13. kesäkuuta 2014

Viimeinen ultra

No niin, nyt on viimeinen kasvukontrolliultra käytynä. Sain rasituskiellon ja käskyn lähteä iltapäivällä synnytysvastaanotolle, pikkumies kun on laskeutunut lähtökuoppiin ja pehmennyttä kohdunkaulaa on jäljellä enään 1,5cm.
Muutaman päivän ajan on ollutkin jonkin moinen "synnytysfiilis", lähinnä siis levoton ja tukala olo. Viimeisen kolmen päivän ajan on ollut myös kipeitä supistuksia, tosin yhteensä vain neljä kappaletta (keskiviikkona 2, torstaina 1 ja tänään 1). Taitavat olla tehokasta sorttia.
Mies lähti juuri hakemaan lähetettyä keskusäitiysneuvolasta ja sen jälkeen lähdetään sairaalaan. Ilmeisesti saan ainakin kortisonipiikin, muuten ei ole hajuakaan mitä siellä tapahtuu ja pääsenkö kotiin vai pitääkö jäädä osastolle. Näillä viikoilla (34+0) ei onneksi ole mitään suurta hätää vaikka tyyppi syntyisikin, synnytys olisi terveyskirjaston mukaan vain lievästi ennenaikainen, ja koska painoakin on tämän päiväisen ultran mukaan jo 2671g, ei vauvaa luokitella enään keskoseksi.

Ainoa asia mikä tässä stressaa, on se, ettei koti ole vielä valmis vauvaa varten. Äitiyspakkauksen laatikkoa ei ole vielä pedattu sängyksi, hoitopöytä on vielä palasina vanhempieni luona ja vauvan vaatteistakin on vielä melkein puolet pesemättä.

Nyt on jännät paikat, kohta lähdrtään

torstai 12. kesäkuuta 2014

Niitä näitä

Vauvan pyykkiä on nyt pyöritetty kaksi koneellista, vähintään kaksi vielä jäljellä. Sain nyt kuitenkin sairaalakassiin menevät vaatteet, kapalot ja trikoopeitot pestyä.

Tänään ostettiin vähän hoitotarpeita, vielä pitäisi ainakin poljettava roskis ja alulakanoita hommata tyypille. Ja vielä vähän lisää vaatteita :D

Omat vaatteet käyvät kovaa vauhtia vähiin. Päälle menee enään muutamat housut ja paidat sekä yksi mekko. Molemmat sopivan kokoset rintaliivitkin meni rikki tällä viikolla (tökkäsivät kaarituet pihalle), joten sloggilinjalla ollaan siihen saakka, että netistä tilatut imetysliivit saapuvat. Miten muuten voikin olla niin vaikeeta löytää riittävän isoja imetysliivejä? luulisi tässä maassa olevan niin paljon isorintaisia naisia, että edes joku liike pitäisi valikoimissa reippaasti isoja kokoja. Mutta kun ei, niin ei, verkkokauppoihin turvautukaamme. 

Perhevalmennuksesta on jäljellä enään yksi kerta, lapsenhoito/imetys. Tähän mennessä en koe saaneeni juurikaan mitään irti valmennuksesta, eilisellä parisuhde-kerralla vaan vankentui käsitys siitä, että meidän parisuhde on hyvin vakaalla pohjalla (ja tunnin vetäneen diakonissan mukaan paljon edistyneemmässä, varmemmassa "vaiheessa" kuin yleensä ensimmäisen lapsen syntyessä). 

Huomenna taas kasvukontrolliultra, naputellaan lisää sen jälkeen :)
tänään 33+6

maanantai 9. kesäkuuta 2014

vaihtelua arkeen

Mies lähti perjantaina mökille isänsä kanssa ja minä suuntasin siksi aikaa vanhempieni luokse passattavaksi. Lauantaina käytiin äidin kanssa Helsingissä, tänään äiti lähti kaveriksi perhevalmennuksen synnytystunnille ja nyt vietetään leffailtaa veljen kanssa. Huomenna kotiin. Mukava pikkuloma

maanantai 2. kesäkuuta 2014

Hiljainen viikko

Elo on ollut taas tasaisen hiljaista, eli ollaan lähinnä istuttu kotona, siivottu ja käyty kaupassa.
Olo alkaa olemaan aika raskas. Yöunet ovat kovin katkonaisia, jatkuvan vessahädän vaatima sängystä nouseminen kun on jo sen kokoluokan operaatio, että viimeisetkin unihiekat karisevat silmistä. Selkä on jo väsynyt jatkuvaan etupainoisuuteen (ei ole kuitenkaan notkahtanut, luojan kiitos), eikä sekä selälle että lonkille sopivaa lepoasentoa tahdo löytyä. Iltaa kohti rintakehäkin käy kipeäksi, tilan puute vaivaa.
Neuvolakin ketuttaa, tuntuu siltä, että ollaan oltu ihan heittopusseina kun ei ole ollut vakkariterkkaa. Kilpirauhaskontrolleja ei ole tehty viime kuussa aloittaneen vakkariterkan mukaan alkuunkaan riittävän usein ja neuvolakäyntejäkään ei ole ollenkaan niin usein kuin pitäisi (kaupungin nettisivujen mukaan rv30. alkaen neuvolassa käydään 2-3 viikon välein, meillä on 4½ viikon väli)... Toivottavasti seuraavan raskauden aikana (olen kumman varma siitä, että toisenkin kerran onnistaa) on oma terkka alusta loppuun saakka.

Tänään on taas ärrinmurrin-päivä, syynä varmasti todella huonosti nukuttu yö (päivän eka rennie siinä aamuviiden aikaan). Ehkä huominen sujuu paremmin...

torstai 22. toukokuuta 2014

Perhevalmennus ja synnäriin tutustuminen

Siitepölyn ja helteen turvottama ruhoni on päässyt viime päivinä ottamaan kovasti kontaktia suomalaiseen äitiyshuoltoon (vai pitäisikö nykypäivänä sanoa vanhemmuushuoltoon?).

Eilen päiväjärjestyksessä oli ensimmäinen perhevalmennustunti, aiheella vanhemmuus/isyys. Lapsiperheenalut jaettiin kahtia, naiset yhteen päähän neuvolaa ja miehet toiseen. Miehet kuulemma kuuntelivat koko tunnin session ajan hiukan höpsön isätyöntekijän juttuja "näkymättömästä tunneyhteyden sateenkaaresta isän ja lapsen välillä", me naiset taas kuuntelimme terveydenhoitajan lukevan seinälle heijastettua powerpoint-esitystä. Voi olla, että olisin saanut tunnista paljon enemmän irti, ellen olisi jo vuosia lukenut erilaisia lehtiä ja kirjoja sekä kasvatuksesta että tarkemmin ottaen vanhemmuudesta.
Tunnin lopussa pääsimme tutustumaan Pikkuiset-sikiönukkeihin. Nukkeja oli kahdeksalta eri rakausviikolta välillä 9-28. Nuket ovat aidon kokoiset ja näköiset, neljä pienintä on painoltaan suuntaa antavia ja neljä suurinta vastaa tarkemmin todellisuutta. 

kuva täältä
Suurinta nukkea pidellessä Pötkylän koko ja todellisuus jotenkin konkretisoitui: tyyppi on ihan oikeasti jo melkein valmis pieni ihminen. Ja jo monta sataa grammaa painavampi kuin rv28-nukke. 

Huonosti nukutun yön ja allergiahorroksessa vietetyn keskipäivän jälkeen suunnattiin synnytyssairaalan tutustumiskäynnille yhdessä Miehen ja elokuussa synnyttävän ystäväni kanssa. Hetken aikaa kerittiin etsimään oikeaa paikkaa, Tays on melkoinen rakennuksien ja käytävien sokkelo.
Varsinainen tutustumistunti oli aika tyhjänpäiväinen, samat asiat on kerrottu sairaalan nettisivuilla, ainoastaan synnytyssalien kuvat puuttuvat netistä (on muuten melkosen pienet kopit). Yllätyksenä tuli se, että koko osastolla on vain yksi synnytysamme (johon ei saa synnyttää), ja se on niin harvalla käytöllä että lähes kaikki ammeeseen haluavat synnyttäjän siihen pääsevät. Tunnin lopuksi käytiin kurkistamassa synnytysvastaanoton aulaa.
No, nyt ainakin tiedetään mistä ovesta sinne pääsee.

rv 30+6, huomenna neuvola. Monisteiden rasti-ruutuun- osiot täytettynä, tänään pitää vielä runoilla jotain sanallisiin osioihin.

maanantai 19. toukokuuta 2014

Mammahousujen aikainen eläköityminen

Täällä on eletty nyt kaksi housutonta päivää. Lämmin ilma toi mukanaan mielettömän turvotuksen, minkä seurauksena sääret (ja nilkat, jalkapöydät, kädet ja naama) paisuivat niin ettei slim-mallisten housujen käyttämisestä tule mitään (kumma tunne, kun vyötäröltä valuvat pökät kiristää pohkeita niin että pahaa tekee), lauantai-iltana pelkäsin saumojen ratkeavan. Tai että housut lähtee jalasta vain saksien avustuksella.
Niin, että hei-hei, ihanat äitiyshousut, nähdään taas jos ja kun paksuunnun uudestaan! 


taitaa olla viimeisin kuva eläkeläisistä jalassa, otettu tasan 8 viikkoa sitten rv22+3

Ihan pelkkiä mekkokelejä ei kuitenkaan taida olla tulossa, joten olihan sitä pakko käydä ostamassa uudet raskaushousut. Kuitenkin niin kauan kun mekolla tarkenee, aion antaa helmojen hulmuta.

Viime viikolla piipahdettiin taas kasvukontrolliultrassa. Kaikki hyvin, pikkutyypi on kasvanut jo komeaan 1555 gramman painoon, nätisti 60% käyrällä.
Tällä viikolla onkin ohjelmaa: ensimmäinen perhevalmennus, synnäriin tutustuminen ja pitkä neuvola.

rv 30+3

perjantai 9. toukokuuta 2014

rv 30

Käytiin tänään siellä ylimääräisessä neuvolassa, Mieskin lähti tapaamaan uutta terkkaa. Mukavan ja ammattitaitoisen oloinen nainen, mun makuuni sopivan jämpti tyyppi, heti oli luottavainen fiilis. Terkka kyseli päänsärystä ja turvotuksista, mitattiin verenpaine, hemoglobiini ja paino. Kaikki ihan normaalia, ei raskaumyrkytystä. Huh, helpotusta!
Terkka sanoi, että joillekin ihan silkka raskaus aiheuttaa päänsärkyä ja näköhäiriöitä ja reippaan painonnousunkin pisti ihan kokonaan normaalin turvotuksen piikkiin.
Sf-mitta pompsahti yläkäyrälle, komeat 28cm. Eihän se nyt oikeasti ole kasvanut kahdessa viikossa viittä senttiä, mittaajissa tuntui olevan selvä ero; toisin kuin ensimmäisellä ja tällä mittauskerralla, kahden viikon takainen lastenneuvolan terkka ei painanut mittanauhaa oikeaan kohtaan.
Seuraava neuvola kahden viikon päästä, siihen mennessä meidän molempien pitäisi täyttää monisivuinen kyselylomake kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä. Ei yhtään huvittaisi, joten eiköhän sekin jää ihan viimetippaan. Ainakin paperit on vielä toistaiseksi tallessa. 

Äitiyspakkauksenkin saisi hakea postista. Saa nähdä maltanko odottaa ensi viikkoon, vai pitääkö jo huomenna hakea. Laatikko on kyllä niin iso, että sitä on hankala kuljettaa kotiin kävellen ja toisaalta tuota puolentoista kilometrin matkaa varten ei viitsisi hakea autoa parkkihallista... Pitää varmaan keksiä joku autoa vaativa retki, että päästään sit kotimatkalla hakemaan äp :)

29+0, enää yhdeksän viikkoa täysiaikaisuuteen <3

torstai 8. toukokuuta 2014

jännitys

Varasin huomiseksi ylimääräisen neuvolan, raskausmyrkytyksen oireet kun vaan voimistuvat. Paino on jatkanut jyrkkää nousua (oon niin turvoksissa, että vihkisormus piti ottaa pois vaikka se on oikeasti iso), päänsärky on jokapäiväistä ja silmät temppuilee. Tietysti toivotaan, ettei olisi pre-eklampsiaa. Päänsäryn ja silmäoireet kun voisi selittää myös siitepölykaudella ja toisille nyt vaan tulee reippaammin painoa raskaana ollessa (mutta kai se paino tulisi taisaisesti raskauden ajan, eikä tippuisi puoleenväliin ja sitten lähtisi nousukiitoon?). No, se nähdään huomenna. Jännittää aika lailla...
Huomenna nähdään myös se mystinen oma terkka!

torstai 1. toukokuuta 2014

Tallinna

Kävin alkuviikosta äitini kanssa Tallinnassa, yhden hotelliyön reissulla. Tarkoitus oli lähteä vahnempieni kanssa kolmisin, mutta isä joutui särkyineen jäämään kotiin.
Kolusimme käsityö- ja lastenvaate- ja tarvikekauppoja, mini-ihmiselle löytyi reilusti vaatetta ja pari kiekkoa hahtvavillaa vaipoiksi. 

Lahden toiselta puolelta löytyi vielä Lindexin Tove 100 -malliston muumivaatteita. Kotinurkista niitä ei enää saa. ja sekös on harmittanut.

Väsymys reissun jälkeen oli ihan mieletön. Herään nykyään normaalistikin reilut puolenkymmentä kertaa yössä, eikä uudelleen nukahtaminen vieraassa paikassa (puhumattakaan todella huonosta vuoteesta) ole koskaan kuulunut vahvuuksiini. Vielä kun päiväunetkin jäivät välistä molempina reissupäivinä, ei itku ollut kaukana keskiviikko-iltapäivänä väsymyksen voittaessa. Onneksi kotona saa nukkua <3 Lupaan ja vannon, että tämä oli viimeinen ulkomaille suuntautuva retki tämän raskauden aikana.

Aika jännä juttu muuten, miten eri tavoilla raskaana olevin suhtaudutaan eri paikoissa. Madeiralla oltiin ihan tarpeettomankin huomaavaisia ja kiinnostuneita kun taas Tallinnassa tunsin oloni lähinnä näkymättömäksi. Tai korkeintaan ei-tervetulleeksi. Koto-Suomessa tunnutaan suhtautuvan ihan yhtä neutraalisti kuin kaikkiin muihinkin ihmisiin. 

rv 27+6

lauantai 26. huhtikuuta 2014

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Toisen raskauskolmanneksen loppu

Perjantaina alkaa viimeinen raskauskolmannes. Huh, miten aika menee nopeaan! Enään kymmenen viikkoa täysiaikaisuuteen!

Tiistaina oli neuvola, eikä vieläkään tavattu omaa terkkaa. Sellainen on kyllä nimetty ja huoneen oveenkin oli ilmestynyt nimi, mutta jostain syystä käytiinkin lastenneuvolan terkan pakeilla tällä kertaa. Verenpaine oli noussut vähän, mutta edelleen on oikein hyvissä lukemissa, painoa oli tullut hurjat 724g/vko, sf-mitta 23cm eli edelleen hiukan keskikäyrän yläpuolella.  Silmäoireista (toisinaan pitää siristellä laseista huolimatta) ja turvotuksesta johtuen pidetään silmällä, jos sattuisivat enteilemään raskausmyrkytystä. Ensi kerraksi saatiin nippu paperia, molemmille täytettäväksi joku mieliala/päihde/tukiverkko-kartoituskysely.
Sokerirasitus meni taas läpi puhtain paperein, oikein erikoisen hyvillä tuloksilla kuulemma. Tästä kiitän metformiinia, oon ihan varma, että radi olisi iskenyt jo ajat sitten jos olisin lopettanut metujen syönnin raskaaksi tultuani. Taas vähän kyrsi neuvolassa korjata terkan puheita, ettei mulla ole diabetesta vaan insuliiniresistenssi. Luulis ihmisten osaavan lukea siitä neuvolakortista heti lääkityskohdan alapuolelta sairaudetkin, mut ei kun vedetään hätäsiä johtopäätöksiä pelkän lääkityksen perusteella... 

Tänään on supistellut reippaamman laisesti. Olo oli jo herätessä kohtuullisen tukala ja muutama supistus tuli jo aamupalan jälkeen. Lähdettiin Miehen kanssa kävelylle kun oli niin nätti ilma, ja siitäkös tuo maha  innostui! Löllystelin 50min reittiä joka normaalisti kävellään n. puoleen tuntiin. Siitä vielä kauppaan, niin loppuehtoo menikin supistellessa ja iskiaksesta kärsiessä. Onneksi ovat vielä harjotussupistuksia, mutta ovat kyllä niin epämukavia etten taida toiste uhmata kohtaloa vaan lepäilen suosista koko päivän jos heti aamusta supistaa. Menivät kyllä levolla ohitse, mutta heti kun käväisin 200m päässä lähikaupassa hakemassa jauhoja rupesi taas supistamaan. Ärsyttävää.


keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

sata päivää laskettuun aikaan!

Täällä paastotaan taas, huomenna ohjelmassa on rv26 sokerirasitus. Olikin ainoa mahdollinen päivä kyseiselle operaatiolle, aikaisemmin kun oli vielä vapaita aikoja oltiin reissussa, viime viikolla labrassa oli täyttä, tänään ei ollut aikaa aamupäivän ultran vuoksi, labra on kiinni perjantaina ja maanantaina pääsiäispyhien vuoksi ja rauhallisuus tiistaina onkin jo neuvola mihin mennessä pitää käydä. Kummasti rupesi paahtoleipä himottamaan viisi minuuttia ennen kuin piti ruveta syömä- ja juomalakkoon, hidas paahtis piti sitten korvata hörpyllä limpparia.

Ultrassa oli kaikki hyvin, pikkumies kasvaa keskikäyrällä.  Miten on mahdollista, että tyyppi on muutaman viikon takaisesta rakenneultrasta jo yli kaksinkertaista nyt painonsa 908g:n? Selivisi sekin, miksi maha on ollut niin kummallisen muotoinen viime aikoina; tyyppi on kiepsahtanut normaalista raivotarjonta kakkosesta (pää alaspäin, selkä äidin oikealla puolella) vinottaiseen raivotarjonta ykköseen (pää alaspäin, selkä äidin vasemmalla puolella) niin, että pää on alhaalla vasemmalla mutta peppu ylhäällä oikealla. Maha on siis ihan kierossa :D
Neljän viikon päästä seuraava kontrolli, siihen mennessä lääkäri selvittää jatkanko keskusäitiysneuvolan asiakkaana vai siirrynkö keskussairaalaan. Normaalisti ilmeisesti nämä hommat olisi neuvolan juttuja selvittää, mutta kun mulla ei edelleenkään ole ollut vakkari-terkkaa vaan monta sijaista.

Harjottelin tänään turvakaukalon paikoilleen laittamista, oli yllättävän helppoa ilman telakkaakin. Saa nähdä muuttuuko mieli sitten, kun siinä on joku kyydissä. Mies oli tyypilliseen tapaansa sitä mieltä, ettei hänen tarvitse harjoitella, katseli vaan vierestä. Olis ehkä kuitenkin kannattanu koittaa, kun kiinnitin kaukaloa toista kertaa olisi se turvavyö mennyt miehen ohjeilla juurikin väärin päin. Mutta juntti mikä juntti, ei se vaunukopan kuomun säätöäkään hoksannut, vaan väitti kiven kovaan ettei kuomua saa alas...

Nyt pitää keskittyä pitämään nälkä ja ruokahimot loitolla, eli kudin käteen ja siskoni on noita pyörimään!

Rv25+5

perjantai 11. huhtikuuta 2014

Kotona

Möhömaha vihdoin kotinurkissa.
Parin tunnin päästä haetaan kisuliinikin kotiin, ikävä on kova <3

Saiskohan japaninoleanterin menestymään näillä leveysasteilla? melkoisen vaikuttava puu


Muutamaan sanaan tiivistettynä, reissu meni mukavasti. Katseltiin maisemia ja nukuttiin paljon päiväunia. Ei ollut ollenkaan liian kuuma, h&m:n äitiysshortsit ja kesällä turpoavia jalkoja varten ostetut crocs-ballerinat todettiin vallan mukaviksi tamineiksi ja hipiäkin sai sopivasti väriä.

Minimiehelle ostettiin tossut 100% merinolammasta ja mammalle pari pientä kesäjuomaa, jos elokuussa ehtisi maistamaan

Raskausviikkokin kerkisi vaihtumaan peräti kahdesti lähdön ja viimeöisen kotoutumisen välissä, tänään siis 25+0 ja vain muutama viikko viimeisen kolmanneksen alkuun. Ensi viikolla ohjelmassa kasvukontrolliultra ja sokerirasitus.

maanantai 31. maaliskuuta 2014

Lähtövalmistelut

Perjantai-iltana varattiin äkkilähtö Madeiralle, häämatka. Haluttiin lähteä nimenomaan johonkin rauhalliseen mutta lämpimään paikkaan (toissasyksyn Turkki oli aika karu kokemus, ei enään ikinä), joten eläkeiläiskohde sopii vallan mainiosti :) Varsinkin kun en tän mahan kanssa mitään kummosia jaksakaan, eilenkin käytiin iltakävelyllä verkkaiseen tahtiin n. puolitoista kilometriä ja monta kertaa piti pyssätä kun supisti niin.

Tämä viikko alkoikin sitten matkajärjestelyillä: ensin piti käydä verkkokauppa.comissa otattamassa passikuvat ja siitä poliisilaitokselle jonottamaan. Vanha passi olisi voimassa vielä melkein puolitoista vuotta, mutta koska henkilötietojen pitää olla ajan tasalla matkustettaessa oli pakko hakea tuplasti kalliimpaa express-passia. Jätetään se ajokortin uusiminen sitten ensi kuuhun. Vielä pitää käydä ostamassa pari hihatonta äitiystoppia, lentosukat, aurinkorasvaa ja maitohappobakteereitabletteja. Ja tietysti pakata ja viedä kissa porukoille hoitoon.

Vähän jännittää matkustaa raskaana: miten jaksan istua lentokoneessa 4h suuntaansa (normaalistikin lentäminen on ihan kamalaa tuskaa näin levottomalle tyyiplle), mitä kaikkea sitä uskaltaa syödä, jaksanko tehdä muuta kuin maata hotellilla, ja mitäs jos sattuu jotain? Jos tyyppi vaikka päättääkin syntyä kesken kaiken? Onhan tässä vielä monta kuukautta laskettuun aikaan, mutta minimies on jo sen ikäinen, että kunnon tehohoidolla saattaisi jo selvitä hengissä.
Todennäköisesti murehdin ihan turhaan, kaikki menee kuitenkin hyvin.

maanantai 24. maaliskuuta 2014

Neuvolameiningit

Tänään oli taas pitkästä aikaa neuvola, edellisestä onkin jo vierähtänyt kuusi viikkoa. Ei ollut vieläkään vakkariterkkaa, vaan tällä kertaa vastassa oli kätilöopiskelija. Ensi kerralla pitäisi jo olla uusi vakkariterkka eikä enään sijainen.
Tällä kertaa käytiin läpi sekä kelan lomakkeiden täyttäminen että sairaalan esitietolomake, saatiin todistukset kelaa ja vakuutusyhtiötä varten ja lähete sokerirasitukseen. Plus kaikki perushommat. Sf-mittakin otettiin ensimmäistä kertaa (oli muuten yllättävän epämukava toimenpide), inasen keskikäyrän yläpuolella mennään. Vaa'alla käynti ahdisti jo etukäteen, varsinkin kun viime viikkoina on tullut syötyä vähän miten sattuu. Voisinkin oikeastaan kirjoittaa näistä painohommista oman postauksensa. Pötkyläinen ei taaskaan ollut järin yhteistyöhaluinen sydänääniä kuunneltaessa: livisti karkuun aina kun saatiin laukka kuulumaan ja vähän töytäisikin laitetta mennessään :D kätilökin kehui tyyppiä kovin aktiiviseksi menijäksi :)
Kolmen viikon päästä päästään taas kurkistamaan mitä miekkoselle kuuluu <3 iltaisin tyypin ollessa aktiivisimmillaan potkut näkyy jo päällepäin. sydänsydänsydän.

Loppuun vielä mahakuva tältä päivältä. 

22+3

torstai 20. maaliskuuta 2014

Rouvaseloa ja supistuksia

7. päivä rouvana. Muuten meno on luonnollisesti ihan sitä samaa kuin ennen avioliiton satamaan purjehtimista, mutta välillä oikein kutkuttaa kun tajuan olevani Miehen vaimo. Ja että meillä on sama sukunimi. Hellyydenosoituksien määräkin on kasvanut häiden jälkeen; normaalisti Mies ei todellakaan ole mikään aamuhalittelija, mutta on nyt jo vaikka kuinka monena aamuna kun on ollut vielä melkein unessa kaapannut mut kainaloon pötköttelemään. Ihanaa <3

Lisää kutkutusta aiheuttaa Pötkylä. Tyyppi on käynyt todella kovaksi potkijaksi, ja vähän tuntuu siltä että on yöt ja aamut ultrassa nähtyyn tapaan raivotarjonnassa mutta kiepsahtaa päiväksi lillumaan poikittain. Päivisin potkut nimittäin suuntautuvat kohdunsuulle (niin kumma tunne, jokseenkin epämukava) ja iltaisin ja aamuisin vähän navan alapuolelle. Siinähän potkii, ihanaahan se on. Varsinkin nyt kun Mieskin on liikkeet tuntenut.
Koko raskaus on sujunut aika rauhallisissa merkeissä. Alkuun jumalattoman pahoinvoinnin ja väsymyksen ja niiden helpotettua selkäkipujen vuoksi, ja nyt kun selkäsärky on muuttunut jatkuvammaksi on supistusten vuoro. Ensimmäisen kerran supisteli jo muutama viikko sitten, silloin kivuttomasti mutta kuitenkin niin epämukavasti että piti aina pysähtyä paikoilleen. Pikkuhiljaa supistukset ovat muuttuneet epämukavista lievästi kipeiksi. Vaikka supistuksia ei tule kuin 2-3 kertaa viikossa, yksi tai korkeintaan kaksi kerrallaan, ovat ne hiukan huolestuttavia. Yhteistä niille on se, että ne tulevat aina aktiivisempien päivien iltoina. Eivät kuitenkaan kaikkien reippaampien päivien jälkeen, joten niitä ei oikein voi ennustaa, esim. hääpäivänä kun olin menossa aamusta iltaan ja pidin vain pari lepotaukoa päivän aikana ei illalla supistanut ollenkaan mutta nyt alkuviikosta kun vaan kävelin kauppaan ja takaisin kotiin, n. 1km suuntaansa, normaalia reippaampaa tahtia supisti kipeästi jo kotimatkalla. No, maanantaina neuvolaan, pitää muistaa mainita.

21+6

perjantai 14. maaliskuuta 2014

14.3.2014

Tänään on se päivä, kun me mennään naimisiin <3
Iih, vielä kaksi tuntia!

keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Rakenneultra

Huhhuuh, että aamulla jännitti! Ei puhettakaan uudelleen nukahtamisesta kun heräsin pari tuntia ennen kellon soittoa.
Koko raskauden musta on tuntunut siltä, että tulossa on tyttövauva. En ole mitenkään ajatellut Pötkylää tyttönä, mutta jotenkin on ollut semmonen yleisfiilis. Paitsi tänään. Tänään tuntui heti heräämisestä asti siltä, että tyyppi onkin poika. Tunne vahvistui vahvistumistaan puolen päivän jälkeen olleeseen ultraan saakka. Koko tutkimuksen alun odotin vaan kärsimättömänä tietoa sukupuolesta ja makasin laverilla todella jännittyneenä. Kaikki jännitys katosi samantien onnen tieltä, kun lääkäri totesi, että "tuossa on pippeli, ihan selvä tapaus". Viime hetken intuitio oli oikeassa! Ja saunavihta myös! Meille tulee poika! Kaikin puolin terve pieni poika!

murheellisen näköinen pikku-herra polvi melkein kiinni nenässä

herran matkii äitiänsä. makasin siinä laverilla juurikin noin käsi takaraivolla :D

Kaikki oli normaalia ja poika vastasi viikkoja. Painoa on nyt raskausviikolla 20+5 393g, pituudesta ei ollut puhetta. Viiden viikon päästä päästään kurkistamaan miekkosta uudestaan, lääkäri kun koki tarpeelliseksi kontrolloida tyypin kasvua Metformiinin käytön vuoksi, vaikke kasvussa ainakaan vielä näkynyt mitään poikkeavuutta.

Sukupuolen selviämisen kunniaksi piti vähän tilailla vauvanvaatteita, tähän mennessä ei ole vielä tuntunut hyvältä. Olen kyllä useaan otteeseen silmäillyt verkkokauppojen tarjontaa ja kasannut hävyttömän kokoiset virtuaaliset röykkiöt ostoskoriin mutta aina jättänyt kuitenkin ostamatta. Ei vaan ole tuntunut oikealta ostaa tyypille vaatteita ennen kuin tiedetään onko hän tyttö vai poika. Uniseksiähän ostelin jo ennen odotusta, odotusaikana en niitäkään. Nyt oli kuitenkin ihan pakko päästä ostamaan vauvanvaatteita, ei enään vaan sille "vauvalle-joka-meillä-toivottavasti-joskus-on", vaan nimenomaan tälle olemassa olevalla omalla pojalle.

Voihan onni <3



maanantai 10. maaliskuuta 2014

Polttariviikonloppu

Hih, osasinhan minä tätä odottaa, kun kevät on ollut niin täynnä ohjelmaa ettei juuri muita mahdollisia viikonloppuje ole ollutkaan. Mutta silti, tytöt (ja Mies) onnistuivat pitämään mua jännityksessä koko viikonlopun järjestämällä polttarit sunnuntaina!

Kerkisin sunnuntaina heräilee ihan kaikessa rauhassa; söin vähän aamupalaa, puin päälleni ja asetuin sängylle katsomaan Frendejä ja päättelemään lankoja hääneuleestani. Yhden aikaan ovikello soi (tosin arvasin rappukäytävästä kuuluneen metelin perusteella hetken koittaneen jo ennen pimputtelua :D ) ja kaverit käskivät keräämään mukaan neuletakin tai muun "lämmikkeen", sukkahousut ja meikkipussin. Ja minähän keräsin, tosin myöhemmin huomasin napanneeni mukaan äitiyssukkisten sijaan liian lyhyet leggingsit.
Kotoa suunnattiin kaupunkiin, ihanaisten varaamaan hotellisviittiin. Hotellilla piti vastailla hää-aiheisiin kysymyksiin, joista suurin osa meni kyllä ihan arvaamalla. Oikeiden vastauksien määrä olikin suoraan verrannollinen tiedon määrään. Herkkujen mättämisen jälkeen siirryttiin morsiussaunaan loitsimaan pahaa pois ja pesemään vanhat suolat pois janottamasta. Saunaa seurasi käsi- ja jalkahoidot, tukan laitto ja valmistautuminen keskustaan lähtemiseen. Olivat ihanat ostaneet mekonkin niin sain laittaa puhtaat vaatteet päälleni.
Kipiteltiin siis keskustaan ja matkalla pysähdyttiin Patosillalle hyvästelemään vanha sukunimi ja heittämään paha saunavihta koskeen. Vihta muuten ennusti esikoislapsesta poikaa!


Sinne molskahti tyttönimi
Sillalta jatkettiin matkaa italialaiseen ravintolaan syömään oikeinh pitkän kaavan mukaan, ja ruoasta kun suoriuduttiin suunnattiin takaisin hotellille. Vähän arvelin että joku yllätys siellä odottaa kun nimenomaan minun piti mennä sisään ensimmäisenä. Ja kukas se siellä? Mies istui nojatuolissa odottelemassa! Likat kustansivat meille hotelliyön häälahjana <3 Saunottiin vielä kaksistaan (tai kolmistaanhan me nykyään aina ollaan) ja pötköteltiin sängyllä katsomassa Batman returnsia.

Oli ihana päivä ystävien kanssa, raskauteen sopivan rauhallinen meno eikä kiire painanut päälle ollenkaan. Mutta ihmekös tuo, olihan meitä tiineitä naisia porukassa kolme :)
Eikä muuten harmittanut tuollaisen päivän jälkeen ollenkaan se kahdella päivällä eteenpäin siirtynyt ultra!

perjantai 7. maaliskuuta 2014

Puoliväli!

Miten ihmeessä on mahdollista, että 21. raskausviikko on jo saavutettu? Vastahan tuskailin nt-ultraa, podin pahoinvointia ja  malttamattomana odottelin Pötkylän liikkeitä! Yht'äkkiä viikon 13 ultrasta onkin jo kaksi kuukautta, pahoinvointi on vaihtunut hankaloituneeseen liikkumiseen ja pieni mysteerini monottaa mammaansa useasti päivässä, joka päivä. Ja niin se itselleni asettama takaraja huushollin laiton aloituksellekin on saavutettu. Homma on onneksi saatu alulle jo aiemmin mutta nyt pitäisi laittaa vipinää kinttuihin niin kauan kun kunto vielä kestää (mutta ei nyt heti sentään, katotaan uusiks maanantaina).
Aamulla herättyäni ihastelin ja ihmettelin Pötkyläisen mahtavia mittoja: tyyppi on Vauvan odotus -vihkosen mukaan jo noin 25cm pitkä (mistä yhdeksisen senttiä koipia), painaa noin 325g ja jalkapohjakin on jo hurjat 32mm pitkä! Miten se on kerinnyt kasvamaan siitä varhaisultrassa nähdystä vajaan puolentoista sentin mötikästä jo noin isoksi?

Puolen välin onnea tosin himmensi heti aamulla puhelu keskusäitiysneuvolasta; rakenneultra siirretään maanantailta keskiviikolle koska lääkäri joutuu maanantaina avustamaan leikkauksessa. Voihan mömmö, vielä kaksi kokonaista päivää lisää odottelua! Olisin niin mielelläni aloittanut viikon ultra-käynnillä, varsinkin kun loppuviikko on takuulla enemmän tai vähemmän kiireinen viimeisten hää-järjestelyjen kanssa. Vielä se neuletakin viimeisteleminen, mihin uppoaakin monta iltaa, jonkunlaisen kukkakimpun askartelu (ehkä) ja mitä nyt sattuu vielä eteen tulemaan.

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Lomakuulumisia

Hiihtoloma (tai mitäs lomia me työttömät pidetään?) meni hujauksessa maalaismaisemissa, oman isän passattavana. Lähdettiin viime viikon torstaina eläinten- ja talonvahdeiksi pohjois-Pirkanmaalle isäntäväen suunnatessa kauas etelään, kotiin palasin toissapäivänä. Reissu sujui tuttuun tapaan: juoka toinen päivä verkoille ja joka toinen ruokakauppaan.
Taisi Pötkyläkin tykätä maiseman vaihdoksesta, tyyppi on pitänyt sellaisi iltajumppia viime päivien ajan että oksat pois! Tänään on ollut koko päivän aika vilkas meno tuolla vatsanpeitteiden alla, ei varmasti mene enään kauaa kun liikkeet tuntuu päällekin :)
Mahakin tuntuu kasvaneen hurjasti viime aikoina, eroa muutaman viikon takaiseen on jo hurjasti.

Rv 18+5. Puhelimella sisäkuvien laatu on suorastaan hävettävän huono :( joku on hukannut kameran laturin...
Rakenneultraan on aikaa enään viikko, jännittää kovasti. Enemmän jännittää kyllä hääpukuun mahtuminen kahden viikon päästä... Vielä pitäisi käyttää mekkoa ompelijalla (rinnasta pitää ottaa sisään), käydä kampaajalla raidoittamassa tukka, varata hääpäiväksi kampaaja, viimeistellä neuletakki ja löytää joku kiva laukku. Ihan riittävästi tekemistä tämmöisissä pienissä vain perheen kesken juhlittavissa häissäkin, tulisin hulluksi jos pitäis järjestää oikein juhlat!

Tänään rv 19+2, enään hetki puoleenväliin!

perjantai 14. helmikuuta 2014

Neuvola

Neuvolakäyntejä  on nyt takana kolme, joista yksi neuvolalääkäri. Alueeni neuvolaterkka jäi eläkkeelle joulukuun alussa, ja olen tähän mennessä tavannut vain sijaisia. Ensimmäinen sijainen oli huoleton ja kokematon vastavalmitunut, jonka kanssa en tuntenut oloani järin luottavaiseksi tai rennoksi. Sekä sähköisen että kartonkisen äitiyskortin tiedot jäivät hyvin vajaiksi, edes perussairauksia ja lääkityksiä ei merkitty mihinkään. Eilen olikin jo vallan toinen ääni kellossa, kun vastassa oli eri sijainen. Nuorehko, useamman vuoden neuvolatyötä tehnyt terveydenhoitaja, jonka seurassa tunsin heti olevani hyvissä käsissä. Tiedot täydennettiin sekä sähköiseen että mukana kulkevaan äitiyskorttiin, keskusteltiin selän jumppaamisesta ja odotusajan painonkehityksestä (tähän mennessä lähtöpainosta on tippunut kolme kiloa ja toivon, että synnytykseen mennessä tilanne olisi korkeintaan lähtöpäino+7kg, kun ylimääräisiä kiloja on kuitenkin reilu 20) ja kuunneltiin sydänäänet.
Hiukan kerkisin hermostua, kun sykettä ei tahtonut heti löytyä - toissaviikkoisen peräänajon jälkeinen selkäsärky sai huolestumaan pikku-Pötkylästä, vaikka järjellä tiedän ettei niin pieni heilahdus tee yhtään mitään kohdun suojissa köllöttelevälle pikkuihmiselle. Syke kuitenkin onneksi löytyi, tyyppi vaan oli niin piilossa joko istukan tai napanuoran takana että alkuun kuultiin vain virtaus-suhinaa. Itse en kyllä usko siihen, että olisi ollut ainakaan istukan takana piilossa, sen verran voimakkaita potkuja on viimesten parin viikoin aikana tuntunut, että tuskin istukka on etuseinämässä.

Seuraava neuvolakäynti onkin vasta puolentoista kuukauden päästä, mutta rakenneultraan on enään kolme ja puoli viikkoa. Mitenköhän sitä malttaisi odottaa sinne asti?

torstai 6. helmikuuta 2014

Lyhyesti entisestä

Aiemmin kirjoitin toisessa osoitteessa lapsettomuudesta. Ensin se johtui olosuhteista, puolisoni ei ollut vielä valmis tulemaan isäksi. Sitten se muuttui lääketieteelliseksi. En olisi voinut tulla raskaaksi kotinkonstein, vaikka olisimme kuinka yrittäneet. Niinpä ensin laitettiin kroppaa kuntoon; pudotin painoa, hoidettiin hormonaalisia ja aineenvaihdunnallisia ongelmia, ja vihdoin aloitettiin raskauteen tähtäävät hoidot. Viime syksyn ravasin yliopistosairaalassa kolmen-neljän viikon välein ja jokainen negatiivinen raskaustesi, joista jokainen tuntui aina edellistä musertavammalta, oli askel lähemmäksi raskaampia hoitomuotoja.
Kunnes marraskuun puoleivälissä testiliuskaan piirtyi hitaasti toinenkin viiva.

Raskauden edetessä tarve kirjoittaa väheni vähenemistään, eikä odotuksesta kirjoittaminen lapsettomuuden aiheuttamien tunteiden purkamista varten perustettuun blogiin tuntunut hyvältä.
Vähitellen kirjoitustarve kuitenkin on palannut takaisin, liekö kaikista peloista huolimatta ongelmitta toiselle kolmannekselle edenneessä raskaudella osuutta asiaan. 

Tänne tulen kirjoittamaan odotuksesta, lähestyvästä synnytyksestä, vauvan tuloon valmistautumisesta ja mitä nyt mieleen juolahtaa. Tervetuloa!

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Alku

Tästä se alkoi (myöhemmin kuvioon tuli lisää hormoneita, sekä pillereitä että pistettäviä)...


... ja näiden kautta...





... on tultu tähän, raskausviikoon 15+5.




Ps. Lapsettomuus-taipaleeseeni voit tutustua täällä