Rouvaseloa ja supistuksia

7. päivä rouvana. Muuten meno on luonnollisesti ihan sitä samaa kuin ennen avioliiton satamaan purjehtimista, mutta välillä oikein kutkuttaa kun tajuan olevani Miehen vaimo. Ja että meillä on sama sukunimi. Hellyydenosoituksien määräkin on kasvanut häiden jälkeen; normaalisti Mies ei todellakaan ole mikään aamuhalittelija, mutta on nyt jo vaikka kuinka monena aamuna kun on ollut vielä melkein unessa kaapannut mut kainaloon pötköttelemään. Ihanaa <3

Lisää kutkutusta aiheuttaa Pötkylä. Tyyppi on käynyt todella kovaksi potkijaksi, ja vähän tuntuu siltä että on yöt ja aamut ultrassa nähtyyn tapaan raivotarjonnassa mutta kiepsahtaa päiväksi lillumaan poikittain. Päivisin potkut nimittäin suuntautuvat kohdunsuulle (niin kumma tunne, jokseenkin epämukava) ja iltaisin ja aamuisin vähän navan alapuolelle. Siinähän potkii, ihanaahan se on. Varsinkin nyt kun Mieskin on liikkeet tuntenut.
Koko raskaus on sujunut aika rauhallisissa merkeissä. Alkuun jumalattoman pahoinvoinnin ja väsymyksen ja niiden helpotettua selkäkipujen vuoksi, ja nyt kun selkäsärky on muuttunut jatkuvammaksi on supistusten vuoro. Ensimmäisen kerran supisteli jo muutama viikko sitten, silloin kivuttomasti mutta kuitenkin niin epämukavasti että piti aina pysähtyä paikoilleen. Pikkuhiljaa supistukset ovat muuttuneet epämukavista lievästi kipeiksi. Vaikka supistuksia ei tule kuin 2-3 kertaa viikossa, yksi tai korkeintaan kaksi kerrallaan, ovat ne hiukan huolestuttavia. Yhteistä niille on se, että ne tulevat aina aktiivisempien päivien iltoina. Eivät kuitenkaan kaikkien reippaampien päivien jälkeen, joten niitä ei oikein voi ennustaa, esim. hääpäivänä kun olin menossa aamusta iltaan ja pidin vain pari lepotaukoa päivän aikana ei illalla supistanut ollenkaan mutta nyt alkuviikosta kun vaan kävelin kauppaan ja takaisin kotiin, n. 1km suuntaansa, normaalia reippaampaa tahtia supisti kipeästi jo kotimatkalla. No, maanantaina neuvolaan, pitää muistaa mainita.

21+6