Tiistaina oli neuvola, eikä vieläkään tavattu omaa terkkaa. Sellainen on kyllä nimetty ja huoneen oveenkin oli ilmestynyt nimi, mutta jostain syystä käytiinkin lastenneuvolan terkan pakeilla tällä kertaa. Verenpaine oli noussut vähän, mutta edelleen on oikein hyvissä lukemissa, painoa oli tullut hurjat 724g/vko, sf-mitta 23cm eli edelleen hiukan keskikäyrän yläpuolella. Silmäoireista (toisinaan pitää siristellä laseista huolimatta) ja turvotuksesta johtuen pidetään silmällä, jos sattuisivat enteilemään raskausmyrkytystä. Ensi kerraksi saatiin nippu paperia, molemmille täytettäväksi joku mieliala/päihde/tukiverkko-kartoituskysely.
Sokerirasitus meni taas läpi puhtain paperein, oikein erikoisen hyvillä tuloksilla kuulemma. Tästä kiitän metformiinia, oon ihan varma, että radi olisi iskenyt jo ajat sitten jos olisin lopettanut metujen syönnin raskaaksi tultuani. Taas vähän kyrsi neuvolassa korjata terkan puheita, ettei mulla ole diabetesta vaan insuliiniresistenssi. Luulis ihmisten osaavan lukea siitä neuvolakortista heti lääkityskohdan alapuolelta sairaudetkin, mut ei kun vedetään hätäsiä johtopäätöksiä pelkän lääkityksen perusteella...
Tänään on supistellut reippaamman laisesti. Olo oli jo herätessä kohtuullisen tukala ja muutama supistus tuli jo aamupalan jälkeen. Lähdettiin Miehen kanssa kävelylle kun oli niin nätti ilma, ja siitäkös tuo maha innostui! Löllystelin 50min reittiä joka normaalisti kävellään n. puoleen tuntiin. Siitä vielä kauppaan, niin loppuehtoo menikin supistellessa ja iskiaksesta kärsiessä. Onneksi ovat vielä harjotussupistuksia, mutta ovat kyllä niin epämukavia etten taida toiste uhmata kohtaloa vaan lepäilen suosista koko päivän jos heti aamusta supistaa. Menivät kyllä levolla ohitse, mutta heti kun käväisin 200m päässä lähikaupassa hakemassa jauhoja rupesi taas supistamaan. Ärsyttävää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti