27+0

Viimeinen raskauskolmannes, mahtava maha ja mahtavat meijerit. 

Toisen raskauskolmanneksen loppu

Perjantaina alkaa viimeinen raskauskolmannes. Huh, miten aika menee nopeaan! Enään kymmenen viikkoa täysiaikaisuuteen!

Tiistaina oli neuvola, eikä vieläkään tavattu omaa terkkaa. Sellainen on kyllä nimetty ja huoneen oveenkin oli ilmestynyt nimi, mutta jostain syystä käytiinkin lastenneuvolan terkan pakeilla tällä kertaa. Verenpaine oli noussut vähän, mutta edelleen on oikein hyvissä lukemissa, painoa oli tullut hurjat 724g/vko, sf-mitta 23cm eli edelleen hiukan keskikäyrän yläpuolella.  Silmäoireista (toisinaan pitää siristellä laseista huolimatta) ja turvotuksesta johtuen pidetään silmällä, jos sattuisivat enteilemään raskausmyrkytystä. Ensi kerraksi saatiin nippu paperia, molemmille täytettäväksi joku mieliala/päihde/tukiverkko-kartoituskysely.

Sokerirasitus meni taas läpi puhtain paperein, oikein erikoisen hyvillä tuloksilla kuulemma. Tästä kiitän metformiinia, oon ihan varma, että radi olisi iskenyt jo ajat sitten jos olisin lopettanut metujen syönnin raskaaksi tultuani. Taas vähän kyrsi neuvolassa korjata terkan puheita, ettei mulla ole diabetesta vaan insuliiniresistenssi. Luulis ihmisten osaavan lukea siitä neuvolakortista heti lääkityskohdan alapuolelta sairaudetkin, mut ei kun vedetään hätäsiä johtopäätöksiä pelkän lääkityksen perusteella... 

Tänään on supistellut reippaamman laisesti. Olo oli jo herätessä kohtuullisen tukala ja muutama supistus tuli jo aamupalan jälkeen. Lähdettiin Miehen kanssa kävelylle kun oli niin nätti ilma, ja siitäkös tuo maha  innostui! Löllystelin 50min reittiä joka normaalisti kävellään n. puoleen tuntiin. Siitä vielä kauppaan, niin loppuehtoo menikin supistellessa ja iskiaksesta kärsiessä. Onneksi ovat vielä harjotussupistuksia, mutta ovat kyllä niin epämukavia etten taida toiste uhmata kohtaloa vaan lepäilen suosista koko päivän jos heti aamusta supistaa. Menivät kyllä levolla ohitse, mutta heti kun käväisin 200m päässä lähikaupassa hakemassa jauhoja rupesi taas supistamaan. Ärsyttävää.

sata päivää laskettuun aikaan!

Täällä paastotaan taas, huomenna ohjelmassa on rv26 sokerirasitus. Olikin ainoa mahdollinen päivä kyseiselle operaatiolle, aikaisemmin kun oli vielä vapaita aikoja oltiin reissussa, viime viikolla labrassa oli täyttä, tänään ei ollut aikaa aamupäivän ultran vuoksi, labra on kiinni perjantaina ja maanantaina pääsiäispyhien vuoksi ja rauhallisuus tiistaina onkin jo neuvola mihin mennessä pitää käydä. Kummasti rupesi paahtoleipä himottamaan viisi minuuttia ennen kuin piti ruveta syömä- ja juomalakkoon, hidas paahtis piti sitten korvata hörpyllä limpparia.

Ultrassa oli kaikki hyvin, pikkumies kasvaa keskikäyrällä.  Miten on mahdollista, että tyyppi on muutaman viikon takaisesta rakenneultrasta jo yli kaksinkertaista nyt painonsa 908g:n? Selivisi sekin, miksi maha on ollut niin kummallisen muotoinen viime aikoina; tyyppi on kiepsahtanut normaalista raivotarjonta kakkosesta (pää alaspäin, selkä äidin oikealla puolella) vinottaiseen raivotarjonta ykköseen (pää alaspäin, selkä äidin vasemmalla puolella) niin, että pää on alhaalla vasemmalla mutta peppu ylhäällä oikealla. Maha on siis ihan kierossa :D
Neljän viikon päästä seuraava kontrolli, siihen mennessä lääkäri selvittää jatkanko keskusäitiysneuvolan asiakkaana vai siirrynkö keskussairaalaan. Normaalisti ilmeisesti nämä hommat olisi neuvolan juttuja selvittää, mutta kun mulla ei edelleenkään ole ollut vakkari-terkkaa vaan monta sijaista.

Harjottelin tänään turvakaukalon paikoilleen laittamista, oli yllättävän helppoa ilman telakkaakin. Saa nähdä muuttuuko mieli sitten, kun siinä on joku kyydissä. Mies oli tyypilliseen tapaansa sitä mieltä, ettei hänen tarvitse harjoitella, katseli vaan vierestä. Olis ehkä kuitenkin kannattanu koittaa, kun kiinnitin kaukaloa toista kertaa olisi se turvavyö mennyt miehen ohjeilla juurikin väärin päin. Mutta juntti mikä juntti, ei se vaunukopan kuomun säätöäkään hoksannut, vaan väitti kiven kovaan ettei kuomua saa alas...

Nyt pitää keskittyä pitämään nälkä ja ruokahimot loitolla, eli kudin käteen ja siskoni on noita pyörimään!

Rv25+5

Kotona

Möhömaha vihdoin kotinurkissa.

Parin tunnin päästä haetaan kisuliinikin kotiin, ikävä on kova <3

Saiskohan japaninoleanterin menestymään näillä leveysasteilla? melkoisen vaikuttava puu

Muutamaan sanaan tiivistettynä, reissu meni mukavasti. Katseltiin maisemia ja nukuttiin paljon päiväunia. Ei ollut ollenkaan liian kuuma, h&m:n äitiysshortsit ja kesällä turpoavia jalkoja varten ostetut crocs-ballerinat todettiin vallan mukaviksi tamineiksi ja hipiäkin sai sopivasti väriä.

Minimiehelle ostettiin tossut 100% merinolammasta ja mammalle pari pientä kesäjuomaa, jos elokuussa ehtisi maistamaan

Raskausviikkokin kerkisi vaihtumaan peräti kahdesti lähdön ja viimeöisen kotoutumisen välissä, tänään siis 25+0 ja vain muutama viikko viimeisen kolmanneksen alkuun. Ensi viikolla ohjelmassa kasvukontrolliultra ja sokerirasitus.