Niitä näitä

Vauvan pyykkiä on nyt pyöritetty kaksi koneellista, vähintään kaksi vielä jäljellä. Sain nyt kuitenkin sairaalakassiin menevät vaatteet, kapalot ja trikoopeitot pestyä.

Tänään ostettiin vähän hoitotarpeita, vielä pitäisi ainakin poljettava roskis ja alulakanoita hommata tyypille. Ja vielä vähän lisää vaatteita :D

Omat vaatteet käyvät kovaa vauhtia vähiin. Päälle menee enään muutamat housut ja paidat sekä yksi mekko. Molemmat sopivan kokoset rintaliivitkin meni rikki tällä viikolla (tökkäsivät kaarituet pihalle), joten sloggilinjalla ollaan siihen saakka, että netistä tilatut imetysliivit saapuvat. Miten muuten voikin olla niin vaikeeta löytää riittävän isoja imetysliivejä? luulisi tässä maassa olevan niin paljon isorintaisia naisia, että edes joku liike pitäisi valikoimissa reippaasti isoja kokoja. Mutta kun ei, niin ei, verkkokauppoihin turvautukaamme. 

Perhevalmennuksesta on jäljellä enään yksi kerta, lapsenhoito/imetys. Tähän mennessä en koe saaneeni juurikaan mitään irti valmennuksesta, eilisellä parisuhde-kerralla vaan vankentui käsitys siitä, että meidän parisuhde on hyvin vakaalla pohjalla (ja tunnin vetäneen diakonissan mukaan paljon edistyneemmässä, varmemmassa "vaiheessa" kuin yleensä ensimmäisen lapsen syntyessä). 

Huomenna taas kasvukontrolliultra, naputellaan lisää sen jälkeen :)
tänään 33+6

Perhevalmennus ja synnäriin tutustuminen

Siitepölyn ja helteen turvottama ruhoni on päässyt viime päivinä ottamaan kovasti kontaktia suomalaiseen äitiyshuoltoon (vai pitäisikö nykypäivänä sanoa vanhemmuushuoltoon?).

Eilen päiväjärjestyksessä oli ensimmäinen perhevalmennustunti, aiheella vanhemmuus/isyys. Lapsiperheenalut jaettiin kahtia, naiset yhteen päähän neuvolaa ja miehet toiseen. Miehet kuulemma kuuntelivat koko tunnin session ajan hiukan höpsön isätyöntekijän juttuja "näkymättömästä tunneyhteyden sateenkaaresta isän ja lapsen välillä", me naiset taas kuuntelimme terveydenhoitajan lukevan seinälle heijastettua powerpoint-esitystä. Voi olla, että olisin saanut tunnista paljon enemmän irti, ellen olisi jo vuosia lukenut erilaisia lehtiä ja kirjoja sekä kasvatuksesta että tarkemmin ottaen vanhemmuudesta.

Tunnin lopussa pääsimme tutustumaan Pikkuiset-sikiönukkeihin. Nukkeja oli kahdeksalta eri rakausviikolta välillä 9-28. Nuket ovat aidon kokoiset ja näköiset, neljä pienintä on painoltaan suuntaa antavia ja neljä suurinta vastaa tarkemmin todellisuutta. 

kuva täältä

Suurinta nukkea pidellessä Pötkylän koko ja todellisuus jotenkin konkretisoitui: tyyppi on ihan oikeasti jo melkein valmis pieni ihminen. Ja jo monta sataa grammaa painavampi kuin rv28-nukke. 

Huonosti nukutun yön ja allergiahorroksessa vietetyn keskipäivän jälkeen suunnattiin synnytyssairaalan tutustumiskäynnille yhdessä Miehen ja elokuussa synnyttävän ystäväni kanssa. Hetken aikaa kerittiin etsimään oikeaa paikkaa, Tays on melkoinen rakennuksien ja käytävien sokkelo.

Varsinainen tutustumistunti oli aika tyhjänpäiväinen, samat asiat on kerrottu sairaalan nettisivuilla, ainoastaan synnytyssalien kuvat puuttuvat netistä (on muuten melkosen pienet kopit). Yllätyksenä tuli se, että koko osastolla on vain yksi synnytysamme (johon ei saa synnyttää), ja se on niin harvalla käytöllä että lähes kaikki ammeeseen haluavat synnyttäjän siihen pääsevät. Tunnin lopuksi käytiin kurkistamassa synnytysvastaanoton aulaa.

No, nyt ainakin tiedetään mistä ovesta sinne pääsee.

rv 30+6, huomenna neuvola. Monisteiden rasti-ruutuun- osiot täytettynä, tänään pitää vielä runoilla jotain sanallisiin osioihin.