27+0

Viimeinen raskauskolmannes, mahtava maha ja mahtavat meijerit. 

Toisen raskauskolmanneksen loppu

Perjantaina alkaa viimeinen raskauskolmannes. Huh, miten aika menee nopeaan! Enään kymmenen viikkoa täysiaikaisuuteen!

Tiistaina oli neuvola, eikä vieläkään tavattu omaa terkkaa. Sellainen on kyllä nimetty ja huoneen oveenkin oli ilmestynyt nimi, mutta jostain syystä käytiinkin lastenneuvolan terkan pakeilla tällä kertaa. Verenpaine oli noussut vähän, mutta edelleen on oikein hyvissä lukemissa, painoa oli tullut hurjat 724g/vko, sf-mitta 23cm eli edelleen hiukan keskikäyrän yläpuolella.  Silmäoireista (toisinaan pitää siristellä laseista huolimatta) ja turvotuksesta johtuen pidetään silmällä, jos sattuisivat enteilemään raskausmyrkytystä. Ensi kerraksi saatiin nippu paperia, molemmille täytettäväksi joku mieliala/päihde/tukiverkko-kartoituskysely.

Sokerirasitus meni taas läpi puhtain paperein, oikein erikoisen hyvillä tuloksilla kuulemma. Tästä kiitän metformiinia, oon ihan varma, että radi olisi iskenyt jo ajat sitten jos olisin lopettanut metujen syönnin raskaaksi tultuani. Taas vähän kyrsi neuvolassa korjata terkan puheita, ettei mulla ole diabetesta vaan insuliiniresistenssi. Luulis ihmisten osaavan lukea siitä neuvolakortista heti lääkityskohdan alapuolelta sairaudetkin, mut ei kun vedetään hätäsiä johtopäätöksiä pelkän lääkityksen perusteella... 

Tänään on supistellut reippaamman laisesti. Olo oli jo herätessä kohtuullisen tukala ja muutama supistus tuli jo aamupalan jälkeen. Lähdettiin Miehen kanssa kävelylle kun oli niin nätti ilma, ja siitäkös tuo maha  innostui! Löllystelin 50min reittiä joka normaalisti kävellään n. puoleen tuntiin. Siitä vielä kauppaan, niin loppuehtoo menikin supistellessa ja iskiaksesta kärsiessä. Onneksi ovat vielä harjotussupistuksia, mutta ovat kyllä niin epämukavia etten taida toiste uhmata kohtaloa vaan lepäilen suosista koko päivän jos heti aamusta supistaa. Menivät kyllä levolla ohitse, mutta heti kun käväisin 200m päässä lähikaupassa hakemassa jauhoja rupesi taas supistamaan. Ärsyttävää.

sata päivää laskettuun aikaan!

Täällä paastotaan taas, huomenna ohjelmassa on rv26 sokerirasitus. Olikin ainoa mahdollinen päivä kyseiselle operaatiolle, aikaisemmin kun oli vielä vapaita aikoja oltiin reissussa, viime viikolla labrassa oli täyttä, tänään ei ollut aikaa aamupäivän ultran vuoksi, labra on kiinni perjantaina ja maanantaina pääsiäispyhien vuoksi ja rauhallisuus tiistaina onkin jo neuvola mihin mennessä pitää käydä. Kummasti rupesi paahtoleipä himottamaan viisi minuuttia ennen kuin piti ruveta syömä- ja juomalakkoon, hidas paahtis piti sitten korvata hörpyllä limpparia.

Ultrassa oli kaikki hyvin, pikkumies kasvaa keskikäyrällä.  Miten on mahdollista, että tyyppi on muutaman viikon takaisesta rakenneultrasta jo yli kaksinkertaista nyt painonsa 908g:n? Selivisi sekin, miksi maha on ollut niin kummallisen muotoinen viime aikoina; tyyppi on kiepsahtanut normaalista raivotarjonta kakkosesta (pää alaspäin, selkä äidin oikealla puolella) vinottaiseen raivotarjonta ykköseen (pää alaspäin, selkä äidin vasemmalla puolella) niin, että pää on alhaalla vasemmalla mutta peppu ylhäällä oikealla. Maha on siis ihan kierossa :D
Neljän viikon päästä seuraava kontrolli, siihen mennessä lääkäri selvittää jatkanko keskusäitiysneuvolan asiakkaana vai siirrynkö keskussairaalaan. Normaalisti ilmeisesti nämä hommat olisi neuvolan juttuja selvittää, mutta kun mulla ei edelleenkään ole ollut vakkari-terkkaa vaan monta sijaista.

Harjottelin tänään turvakaukalon paikoilleen laittamista, oli yllättävän helppoa ilman telakkaakin. Saa nähdä muuttuuko mieli sitten, kun siinä on joku kyydissä. Mies oli tyypilliseen tapaansa sitä mieltä, ettei hänen tarvitse harjoitella, katseli vaan vierestä. Olis ehkä kuitenkin kannattanu koittaa, kun kiinnitin kaukaloa toista kertaa olisi se turvavyö mennyt miehen ohjeilla juurikin väärin päin. Mutta juntti mikä juntti, ei se vaunukopan kuomun säätöäkään hoksannut, vaan väitti kiven kovaan ettei kuomua saa alas...

Nyt pitää keskittyä pitämään nälkä ja ruokahimot loitolla, eli kudin käteen ja siskoni on noita pyörimään!

Rv25+5

Kotona

Möhömaha vihdoin kotinurkissa.

Parin tunnin päästä haetaan kisuliinikin kotiin, ikävä on kova <3

Saiskohan japaninoleanterin menestymään näillä leveysasteilla? melkoisen vaikuttava puu

Muutamaan sanaan tiivistettynä, reissu meni mukavasti. Katseltiin maisemia ja nukuttiin paljon päiväunia. Ei ollut ollenkaan liian kuuma, h&m:n äitiysshortsit ja kesällä turpoavia jalkoja varten ostetut crocs-ballerinat todettiin vallan mukaviksi tamineiksi ja hipiäkin sai sopivasti väriä.

Minimiehelle ostettiin tossut 100% merinolammasta ja mammalle pari pientä kesäjuomaa, jos elokuussa ehtisi maistamaan

Raskausviikkokin kerkisi vaihtumaan peräti kahdesti lähdön ja viimeöisen kotoutumisen välissä, tänään siis 25+0 ja vain muutama viikko viimeisen kolmanneksen alkuun. Ensi viikolla ohjelmassa kasvukontrolliultra ja sokerirasitus.

Lähtövalmistelut

Perjantai-iltana varattiin äkkilähtö Madeiralle, häämatka. Haluttiin lähteä nimenomaan johonkin rauhalliseen mutta lämpimään paikkaan (toissasyksyn Turkki oli aika karu kokemus, ei enään ikinä), joten eläkeiläiskohde sopii vallan mainiosti :) Varsinkin kun en tän mahan kanssa mitään kummosia jaksakaan, eilenkin käytiin iltakävelyllä verkkaiseen tahtiin n. puolitoista kilometriä ja monta kertaa piti pyssätä kun supisti niin.

Tämä viikko alkoikin sitten matkajärjestelyillä: ensin piti käydä verkkokauppa.comissa otattamassa passikuvat ja siitä poliisilaitokselle jonottamaan. Vanha passi olisi voimassa vielä melkein puolitoista vuotta, mutta koska henkilötietojen pitää olla ajan tasalla matkustettaessa oli pakko hakea tuplasti kalliimpaa express-passia. Jätetään se ajokortin uusiminen sitten ensi kuuhun. Vielä pitää käydä ostamassa pari hihatonta äitiystoppia, lentosukat, aurinkorasvaa ja maitohappobakteereitabletteja. Ja tietysti pakata ja viedä kissa porukoille hoitoon.

Vähän jännittää matkustaa raskaana: miten jaksan istua lentokoneessa 4h suuntaansa (normaalistikin lentäminen on ihan kamalaa tuskaa näin levottomalle tyyiplle), mitä kaikkea sitä uskaltaa syödä, jaksanko tehdä muuta kuin maata hotellilla, ja mitäs jos sattuu jotain? Jos tyyppi vaikka päättääkin syntyä kesken kaiken? Onhan tässä vielä monta kuukautta laskettuun aikaan, mutta minimies on jo sen ikäinen, että kunnon tehohoidolla saattaisi jo selvitä hengissä.

Todennäköisesti murehdin ihan turhaan, kaikki menee kuitenkin hyvin.

Neuvolameiningit

Tänään oli taas pitkästä aikaa neuvola, edellisestä onkin jo vierähtänyt kuusi viikkoa. Ei ollut vieläkään vakkariterkkaa, vaan tällä kertaa vastassa oli kätilöopiskelija. Ensi kerralla pitäisi jo olla uusi vakkariterkka eikä enään sijainen.

Tällä kertaa käytiin läpi sekä kelan lomakkeiden täyttäminen että sairaalan esitietolomake, saatiin todistukset kelaa ja vakuutusyhtiötä varten ja lähete sokerirasitukseen. Plus kaikki perushommat. Sf-mittakin otettiin ensimmäistä kertaa (oli muuten yllättävän epämukava toimenpide), inasen keskikäyrän yläpuolella mennään. Vaa'alla käynti ahdisti jo etukäteen, varsinkin kun viime viikkoina on tullut syötyä vähän miten sattuu. Voisinkin oikeastaan kirjoittaa näistä painohommista oman postauksensa. Pötkyläinen ei taaskaan ollut järin yhteistyöhaluinen sydänääniä kuunneltaessa: livisti karkuun aina kun saatiin laukka kuulumaan ja vähän töytäisikin laitetta mennessään :D kätilökin kehui tyyppiä kovin aktiiviseksi menijäksi :)

Kolmen viikon päästä päästään taas kurkistamaan mitä miekkoselle kuuluu <3 iltaisin tyypin ollessa aktiivisimmillaan potkut näkyy jo päällepäin. sydänsydänsydän.

Loppuun vielä mahakuva tältä päivältä. 

22+3

Rouvaseloa ja supistuksia

7. päivä rouvana. Muuten meno on luonnollisesti ihan sitä samaa kuin ennen avioliiton satamaan purjehtimista, mutta välillä oikein kutkuttaa kun tajuan olevani Miehen vaimo. Ja että meillä on sama sukunimi. Hellyydenosoituksien määräkin on kasvanut häiden jälkeen; normaalisti Mies ei todellakaan ole mikään aamuhalittelija, mutta on nyt jo vaikka kuinka monena aamuna kun on ollut vielä melkein unessa kaapannut mut kainaloon pötköttelemään. Ihanaa <3

Lisää kutkutusta aiheuttaa Pötkylä. Tyyppi on käynyt todella kovaksi potkijaksi, ja vähän tuntuu siltä että on yöt ja aamut ultrassa nähtyyn tapaan raivotarjonnassa mutta kiepsahtaa päiväksi lillumaan poikittain. Päivisin potkut nimittäin suuntautuvat kohdunsuulle (niin kumma tunne, jokseenkin epämukava) ja iltaisin ja aamuisin vähän navan alapuolelle. Siinähän potkii, ihanaahan se on. Varsinkin nyt kun Mieskin on liikkeet tuntenut.
Koko raskaus on sujunut aika rauhallisissa merkeissä. Alkuun jumalattoman pahoinvoinnin ja väsymyksen ja niiden helpotettua selkäkipujen vuoksi, ja nyt kun selkäsärky on muuttunut jatkuvammaksi on supistusten vuoro. Ensimmäisen kerran supisteli jo muutama viikko sitten, silloin kivuttomasti mutta kuitenkin niin epämukavasti että piti aina pysähtyä paikoilleen. Pikkuhiljaa supistukset ovat muuttuneet epämukavista lievästi kipeiksi. Vaikka supistuksia ei tule kuin 2-3 kertaa viikossa, yksi tai korkeintaan kaksi kerrallaan, ovat ne hiukan huolestuttavia. Yhteistä niille on se, että ne tulevat aina aktiivisempien päivien iltoina. Eivät kuitenkaan kaikkien reippaampien päivien jälkeen, joten niitä ei oikein voi ennustaa, esim. hääpäivänä kun olin menossa aamusta iltaan ja pidin vain pari lepotaukoa päivän aikana ei illalla supistanut ollenkaan mutta nyt alkuviikosta kun vaan kävelin kauppaan ja takaisin kotiin, n. 1km suuntaansa, normaalia reippaampaa tahtia supisti kipeästi jo kotimatkalla. No, maanantaina neuvolaan, pitää muistaa mainita.

21+6