Hän

Hän on pieni poikapoika
Hän on neljä päivää vanha
Hän on ihana

(toivottavasti) viimeinen äitiysneuvola

Neuvolassa ei mitään erikoisia. Sf-mitta oli tipahtanut yläkäyrän tuntumasta alakäyrälle ja minimies muljutti mahaa sydänääniä kuunneltaessa niin, että terkkaakin nauratti. Käsikopelolla vauva ei terkan mielestä ole laskeutunut, mutta minälikka luotan ennemmin muutaman viikon takaiseen ultraan, jonka mukaan tyyppi majailee niin alhaalla kuin pääsee. Ja oma silmäkin sanoo mahan laskeutuneen jonkun verta alaspäin muutama viikko sitten.

Melkein kaikki on nyt vauvaa varten valmiina. Viime viikolla saatiin vanhempieni luota senkki vaatteille ja muille tavaroille sekä isäni tekemä hoitopöytä. Samoin isäni väsäämä kehto kotiutettiin eilen. Enää puuttuu poljettava roskis vaippoja varten ja kehdosta patja.

Malttamattomana odotan tyypin syntymää, nyt ei ole enään edes mitään tekemistä mitä pitäisi ensin hoitaa.

37+3. Synny jo.

sairaalahommia

Aika käy yllättävän pitkäksi vuodelepoon komennettuna. Eilen aamupäivällä väsymyskin oli aikamoista, nukkumatti kun tuli vasta puolisen tuntia osastolle saapumisen jälkeen, siinä neljän aikaan. Ja valo- ja ääniherkkänä nukkujana vieraassa paikassa heräsin ennen aamukahdeksaa.
Aamupalan jälkeen otettiin puolisen tuntia sydänkäyrää vauvasta, minkä jälkeen päivä kävikin pelkäksi odotteluksi. Onneksi Mies oli fiksuna palannut yöllä käsilaukkuuni puhelimen laturin, sille oli tarvetta kun ei ollut muuta viihdettä kuin facen ja uutisten selaaminen puhelimella. Puolenpäivän jälkeen ihana Mies toi imetystyynyn, kirjan, suklaata ja vaihtovaatteita (sairaalakaapu oli kyllä ihan ylimukava päällä, mutta sairaalan alushousuja en kyllä pue päälleni). Äitiyspolilla asioinut kaverikin kävi moikkaamassa.
Kolmen jälkeen torkahdin tunniksi ja vähän ennen viittä alkoi supistamaan. Vajaassa tunnissa tuli viisi kipeää supistusta (vrt. aikaisemmin 1-3 päivässä) ja puoli kuuden jälkeen sain supistuksia ehkäisevän pistoksen lihakseen. Supistelu loppui kuin seinään, mutta itkuhan siinä pääsi kun ajattelin etten pääsisikään seuraavana aamuna kotiin vaan joutusin virumaan osastolla vielä monta päivää. Vauvan puolesta ei pelottanut, luotto vieressä olleeseen synnytysosastoon ja vastasyntyneiden teho-osastoon on kova. Vieraassa paikassa, vieraiden ihmisten ympäröimänä, yksin ja liikkumiskiellossa olo ahdistivat. Mies tuli vielä illalla kaveriksi, helpotti oloa paljon. Ihana tyyppi.
Illalla mitattiin vielä verenpaine (makuulla 98/56!) ja sain maksamisesta kipeytyneelle selälleni lämpötyynyn. Kätilö kävi yöllä laittamassa toisen satsin kortisonia lihakseen.
Tänä aamuna otettiin taas käyrää parikymmentä minuuttia ja kätilö kävi ilmoittamassa, että pääsen kotiin kunhan lääkäri on käynyt jututtamassa. Lääkäriä piti odottaa pari tuntia. Lääkäri kävi oikeastaan vaan kertaamassa miksi olin osastolle tullut ja mitä on tehty sekä toteamassa, että kaikki tehtävissä oleva on nyt tehty ja minun on ihan sama odotella synnytystä kotona kuin sairaalassa. Nyt pitää levätä ja välttää rasitusta, ensi viikon perjantaista rv30+6 saa elää normaalisti. Jos vauva tahtoo nyt syntyä, estelemään ei ruveta.

Että semmosta. En usko pysyväni yhtenä kappaleena laskettuun aikaan saakka, kunhan nyt kuun vaihteeseen lähelle täysiaikaisuutta.

uneton yö, pakkolevon päivä

Täällä ollaan taas, sairaalassa.

Eilen illalla alaselkää jomotti menkkamaisesti ja epäilin lapsiveden tihkuvan. Seurailin tilannetta, tein paperitestin ja lopulta soitin synnytyspäivystykseen. Pyydettiin tulemaan näytille.
Makailin taas puolisen tuntia näytillä, tällä kertaa Mies sai istuskella seuranani niin kauan kun ei ollut muita potilaita. Pikkumies potki taas anturia. Aikani odoteltuani pääsin lääkärin pakeille. Lääkäri katsoi koneelta, että olin perjantaina saanut lähetteen päivystykseen, mutta en ollut kuitenkaan käynyt. Ilmeisesti kukaan ei ollut kirjannut käyntiäni potilastietojärjestelmään. Lääkäri ihmetteli myös sitä, etten ollut ollenkaan tavannut lääkäriä perjantaina. No, siinä sitten tehtiin sisätutkimus ja ultrattiin. Ei ollut lapsivesi mennyt, mutta kohdunsuu oli sormelle auki ja niin kypsä, että piti jäädä osastolle vuodelepoon ja kortisonihoitoon vauhdittamaan vauvan keuhkojen kypsymistä. Ensimmäisen piikin sain jo synnytyspäivystyksessä, toinen annetaan ensi yönä osastolla. Ellei mitään tapahdu, kotiudun huomenna joskus aamupäivästä. Siihen saakka ohjelmassa on vuodelepoa, nousta saa vain vessaan.

Eipä olleet sunnuntaiset babyshowerit yhtään liian aikaisin :)

Rv 34+4

Synnytysvastaanotolla käynti

Eilen väsytti liikaa, jotta olisin jaksanut raportoida synnytysvastaanottoreissusta. No, pikavisiittihän se oli, parin tunnin päästä saapumisesta lähdettiin kotiin ja suurin osa niistä kahdesta tunnista vaan odoteltiin.
Makasin parikymmentä minuuttia käyrillä (poikanen ei yhtään tykännyt, kokoajan potki anturia hurjasti), mitattiin lämpö ja verenpaine. Toisin kuin päivystyslähetteen tehnyt keskusäitiysneuvolan lääkäri, joka oli kauhuissaan siitä etten ollut omatoimisesti lähtenyt sairaalaan kipeiden supistusten vuoksi, svo:n lääkäri oli kanssani samaa mieltä siitä, että epäsäännölliset kipeät supistukset nyt vaan kuuluvat asiaan tässä vaiheessa raskautta. Lyhentyneen ja kypsyneen kohdunkaulan takia toki rasituskielto on ihan paikallaan, mutta suosituksista ei kannata huolestua niin kauan kun eivät ole säännöllisiä.

Meilläkin on joskus harvoin lleikkokukkia

Niin että kaikki hyvin. Terveyskirjaston mukaan alle 2cm pitkästä ja pehmeästä kohdunkaulasta kyllä saa yhteensä 4/10 pistettä ennenaikaisen synnytyksen riskipisteytyksessä, mutta johan tässä ollaan hyvillä viikoilla (rv34+0 - 36+6 lasketaan lievästi ennenaikaiseksi) ja vauva ei painonsa puolesta enään lukeudu keskoseksi (eilen ultrattu 2671g, keskosuuden raja 2500g).

Mies otti vallan tosissaan rasituskiellon, en saa enään osallistua ollenkaan huuhsollin laittoon enkä juuri mihinkään muuhunkaan. Herran mielestään paras olisi, jos vaan makaisin sängyssä nämä täysiaikaisuutta edeltävät kolme viikkoa :D mutta ei käy, tänään ohjelmassa ystävän babyshowerit ja huomenna tapaamaan toista ystävää ja metsästämään vauvalle vaatteita alesta.

Toivottavasti sairaalaan lähdetään seuraavan kerran aikaisintaan heinäkuun alussa :)

Viimeinen ultra

No niin, nyt on viimeinen kasvukontrolliultra käytynä. Sain rasituskiellon ja käskyn lähteä iltapäivällä synnytysvastaanotolle, pikkumies kun on laskeutunut lähtökuoppiin ja pehmennyttä kohdunkaulaa on jäljellä enään 1,5cm.
Muutaman päivän ajan on ollutkin jonkin moinen "synnytysfiilis", lähinnä siis levoton ja tukala olo. Viimeisen kolmen päivän ajan on ollut myös kipeitä supistuksia, tosin yhteensä vain neljä kappaletta (keskiviikkona 2, torstaina 1 ja tänään 1). Taitavat olla tehokasta sorttia.
Mies lähti juuri hakemaan lähetettyä keskusäitiysneuvolasta ja sen jälkeen lähdetään sairaalaan. Ilmeisesti saan ainakin kortisonipiikin, muuten ei ole hajuakaan mitä siellä tapahtuu ja pääsenkö kotiin vai pitääkö jäädä osastolle. Näillä viikoilla (34+0) ei onneksi ole mitään suurta hätää vaikka tyyppi syntyisikin, synnytys olisi terveyskirjaston mukaan vain lievästi ennenaikainen, ja koska painoakin on tämän päiväisen ultran mukaan jo 2671g, ei vauvaa luokitella enään keskoseksi.

Ainoa asia mikä tässä stressaa, on se, ettei koti ole vielä valmis vauvaa varten. Äitiyspakkauksen laatikkoa ei ole vielä pedattu sängyksi, hoitopöytä on vielä palasina vanhempieni luona ja vauvan vaatteistakin on vielä melkein puolet pesemättä.

Nyt on jännät paikat, kohta lähdrtään

Niitä näitä

Vauvan pyykkiä on nyt pyöritetty kaksi koneellista, vähintään kaksi vielä jäljellä. Sain nyt kuitenkin sairaalakassiin menevät vaatteet, kapalot ja trikoopeitot pestyä.

Tänään ostettiin vähän hoitotarpeita, vielä pitäisi ainakin poljettava roskis ja alulakanoita hommata tyypille. Ja vielä vähän lisää vaatteita :D

Omat vaatteet käyvät kovaa vauhtia vähiin. Päälle menee enään muutamat housut ja paidat sekä yksi mekko. Molemmat sopivan kokoset rintaliivitkin meni rikki tällä viikolla (tökkäsivät kaarituet pihalle), joten sloggilinjalla ollaan siihen saakka, että netistä tilatut imetysliivit saapuvat. Miten muuten voikin olla niin vaikeeta löytää riittävän isoja imetysliivejä? luulisi tässä maassa olevan niin paljon isorintaisia naisia, että edes joku liike pitäisi valikoimissa reippaasti isoja kokoja. Mutta kun ei, niin ei, verkkokauppoihin turvautukaamme. 

Perhevalmennuksesta on jäljellä enään yksi kerta, lapsenhoito/imetys. Tähän mennessä en koe saaneeni juurikaan mitään irti valmennuksesta, eilisellä parisuhde-kerralla vaan vankentui käsitys siitä, että meidän parisuhde on hyvin vakaalla pohjalla (ja tunnin vetäneen diakonissan mukaan paljon edistyneemmässä, varmemmassa "vaiheessa" kuin yleensä ensimmäisen lapsen syntyessä). 

Huomenna taas kasvukontrolliultra, naputellaan lisää sen jälkeen :)
tänään 33+6