keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

sairaalahommia

Aika käy yllättävän pitkäksi vuodelepoon komennettuna. Eilen aamupäivällä väsymyskin oli aikamoista, nukkumatti kun tuli vasta puolisen tuntia osastolle saapumisen jälkeen, siinä neljän aikaan. Ja valo- ja ääniherkkänä nukkujana vieraassa paikassa heräsin ennen aamukahdeksaa.
Aamupalan jälkeen otettiin puolisen tuntia sydänkäyrää vauvasta, minkä jälkeen päivä kävikin pelkäksi odotteluksi. Onneksi Mies oli fiksuna palannut yöllä käsilaukkuuni puhelimen laturin, sille oli tarvetta kun ei ollut muuta viihdettä kuin facen ja uutisten selaaminen puhelimella. Puolenpäivän jälkeen ihana Mies toi imetystyynyn, kirjan, suklaata ja vaihtovaatteita (sairaalakaapu oli kyllä ihan ylimukava päällä, mutta sairaalan alushousuja en kyllä pue päälleni). Äitiyspolilla asioinut kaverikin kävi moikkaamassa.
Kolmen jälkeen torkahdin tunniksi ja vähän ennen viittä alkoi supistamaan. Vajaassa tunnissa tuli viisi kipeää supistusta (vrt. aikaisemmin 1-3 päivässä) ja puoli kuuden jälkeen sain supistuksia ehkäisevän pistoksen lihakseen. Supistelu loppui kuin seinään, mutta itkuhan siinä pääsi kun ajattelin etten pääsisikään seuraavana aamuna kotiin vaan joutusin virumaan osastolla vielä monta päivää. Vauvan puolesta ei pelottanut, luotto vieressä olleeseen synnytysosastoon ja vastasyntyneiden teho-osastoon on kova. Vieraassa paikassa, vieraiden ihmisten ympäröimänä, yksin ja liikkumiskiellossa olo ahdistivat. Mies tuli vielä illalla kaveriksi, helpotti oloa paljon. Ihana tyyppi.
Illalla mitattiin vielä verenpaine (makuulla 98/56!) ja sain maksamisesta kipeytyneelle selälleni lämpötyynyn. Kätilö kävi yöllä laittamassa toisen satsin kortisonia lihakseen.
Tänä aamuna otettiin taas käyrää parikymmentä minuuttia ja kätilö kävi ilmoittamassa, että pääsen kotiin kunhan lääkäri on käynyt jututtamassa. Lääkäriä piti odottaa pari tuntia. Lääkäri kävi oikeastaan vaan kertaamassa miksi olin osastolle tullut ja mitä on tehty sekä toteamassa, että kaikki tehtävissä oleva on nyt tehty ja minun on ihan sama odotella synnytystä kotona kuin sairaalassa. Nyt pitää levätä ja välttää rasitusta, ensi viikon perjantaista rv30+6 saa elää normaalisti. Jos vauva tahtoo nyt syntyä, estelemään ei ruveta.

Että semmosta. En usko pysyväni yhtenä kappaleena laskettuun aikaan saakka, kunhan nyt kuun vaihteeseen lähelle täysiaikaisuutta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti