Synnytysvastaanotolla käynti

Eilen väsytti liikaa, jotta olisin jaksanut raportoida synnytysvastaanottoreissusta. No, pikavisiittihän se oli, parin tunnin päästä saapumisesta lähdettiin kotiin ja suurin osa niistä kahdesta tunnista vaan odoteltiin.
Makasin parikymmentä minuuttia käyrillä (poikanen ei yhtään tykännyt, kokoajan potki anturia hurjasti), mitattiin lämpö ja verenpaine. Toisin kuin päivystyslähetteen tehnyt keskusäitiysneuvolan lääkäri, joka oli kauhuissaan siitä etten ollut omatoimisesti lähtenyt sairaalaan kipeiden supistusten vuoksi, svo:n lääkäri oli kanssani samaa mieltä siitä, että epäsäännölliset kipeät supistukset nyt vaan kuuluvat asiaan tässä vaiheessa raskautta. Lyhentyneen ja kypsyneen kohdunkaulan takia toki rasituskielto on ihan paikallaan, mutta suosituksista ei kannata huolestua niin kauan kun eivät ole säännöllisiä.

Meilläkin on joskus harvoin lleikkokukkia

Niin että kaikki hyvin. Terveyskirjaston mukaan alle 2cm pitkästä ja pehmeästä kohdunkaulasta kyllä saa yhteensä 4/10 pistettä ennenaikaisen synnytyksen riskipisteytyksessä, mutta johan tässä ollaan hyvillä viikoilla (rv34+0 - 36+6 lasketaan lievästi ennenaikaiseksi) ja vauva ei painonsa puolesta enään lukeudu keskoseksi (eilen ultrattu 2671g, keskosuuden raja 2500g).

Mies otti vallan tosissaan rasituskiellon, en saa enään osallistua ollenkaan huuhsollin laittoon enkä juuri mihinkään muuhunkaan. Herran mielestään paras olisi, jos vaan makaisin sängyssä nämä täysiaikaisuutta edeltävät kolme viikkoa :D mutta ei käy, tänään ohjelmassa ystävän babyshowerit ja huomenna tapaamaan toista ystävää ja metsästämään vauvalle vaatteita alesta.

Toivottavasti sairaalaan lähdetään seuraavan kerran aikaisintaan heinäkuun alussa :)

Viimeinen ultra

No niin, nyt on viimeinen kasvukontrolliultra käytynä. Sain rasituskiellon ja käskyn lähteä iltapäivällä synnytysvastaanotolle, pikkumies kun on laskeutunut lähtökuoppiin ja pehmennyttä kohdunkaulaa on jäljellä enään 1,5cm.
Muutaman päivän ajan on ollutkin jonkin moinen "synnytysfiilis", lähinnä siis levoton ja tukala olo. Viimeisen kolmen päivän ajan on ollut myös kipeitä supistuksia, tosin yhteensä vain neljä kappaletta (keskiviikkona 2, torstaina 1 ja tänään 1). Taitavat olla tehokasta sorttia.
Mies lähti juuri hakemaan lähetettyä keskusäitiysneuvolasta ja sen jälkeen lähdetään sairaalaan. Ilmeisesti saan ainakin kortisonipiikin, muuten ei ole hajuakaan mitä siellä tapahtuu ja pääsenkö kotiin vai pitääkö jäädä osastolle. Näillä viikoilla (34+0) ei onneksi ole mitään suurta hätää vaikka tyyppi syntyisikin, synnytys olisi terveyskirjaston mukaan vain lievästi ennenaikainen, ja koska painoakin on tämän päiväisen ultran mukaan jo 2671g, ei vauvaa luokitella enään keskoseksi.

Ainoa asia mikä tässä stressaa, on se, ettei koti ole vielä valmis vauvaa varten. Äitiyspakkauksen laatikkoa ei ole vielä pedattu sängyksi, hoitopöytä on vielä palasina vanhempieni luona ja vauvan vaatteistakin on vielä melkein puolet pesemättä.

Nyt on jännät paikat, kohta lähdrtään

Niitä näitä

Vauvan pyykkiä on nyt pyöritetty kaksi koneellista, vähintään kaksi vielä jäljellä. Sain nyt kuitenkin sairaalakassiin menevät vaatteet, kapalot ja trikoopeitot pestyä.

Tänään ostettiin vähän hoitotarpeita, vielä pitäisi ainakin poljettava roskis ja alulakanoita hommata tyypille. Ja vielä vähän lisää vaatteita :D

Omat vaatteet käyvät kovaa vauhtia vähiin. Päälle menee enään muutamat housut ja paidat sekä yksi mekko. Molemmat sopivan kokoset rintaliivitkin meni rikki tällä viikolla (tökkäsivät kaarituet pihalle), joten sloggilinjalla ollaan siihen saakka, että netistä tilatut imetysliivit saapuvat. Miten muuten voikin olla niin vaikeeta löytää riittävän isoja imetysliivejä? luulisi tässä maassa olevan niin paljon isorintaisia naisia, että edes joku liike pitäisi valikoimissa reippaasti isoja kokoja. Mutta kun ei, niin ei, verkkokauppoihin turvautukaamme. 

Perhevalmennuksesta on jäljellä enään yksi kerta, lapsenhoito/imetys. Tähän mennessä en koe saaneeni juurikaan mitään irti valmennuksesta, eilisellä parisuhde-kerralla vaan vankentui käsitys siitä, että meidän parisuhde on hyvin vakaalla pohjalla (ja tunnin vetäneen diakonissan mukaan paljon edistyneemmässä, varmemmassa "vaiheessa" kuin yleensä ensimmäisen lapsen syntyessä). 

Huomenna taas kasvukontrolliultra, naputellaan lisää sen jälkeen :)
tänään 33+6

vaihtelua arkeen

Mies lähti perjantaina mökille isänsä kanssa ja minä suuntasin siksi aikaa vanhempieni luokse passattavaksi. Lauantaina käytiin äidin kanssa Helsingissä, tänään äiti lähti kaveriksi perhevalmennuksen synnytystunnille ja nyt vietetään leffailtaa veljen kanssa. Huomenna kotiin. Mukava pikkuloma

Hiljainen viikko

Elo on ollut taas tasaisen hiljaista, eli ollaan lähinnä istuttu kotona, siivottu ja käyty kaupassa.
Olo alkaa olemaan aika raskas. Yöunet ovat kovin katkonaisia, jatkuvan vessahädän vaatima sängystä nouseminen kun on jo sen kokoluokan operaatio, että viimeisetkin unihiekat karisevat silmistä. Selkä on jo väsynyt jatkuvaan etupainoisuuteen (ei ole kuitenkaan notkahtanut, luojan kiitos), eikä sekä selälle että lonkille sopivaa lepoasentoa tahdo löytyä. Iltaa kohti rintakehäkin käy kipeäksi, tilan puute vaivaa.
Neuvolakin ketuttaa, tuntuu siltä, että ollaan oltu ihan heittopusseina kun ei ole ollut vakkariterkkaa. Kilpirauhaskontrolleja ei ole tehty viime kuussa aloittaneen vakkariterkan mukaan alkuunkaan riittävän usein ja neuvolakäyntejäkään ei ole ollenkaan niin usein kuin pitäisi (kaupungin nettisivujen mukaan rv30. alkaen neuvolassa käydään 2-3 viikon välein, meillä on 4½ viikon väli)... Toivottavasti seuraavan raskauden aikana (olen kumman varma siitä, että toisenkin kerran onnistaa) on oma terkka alusta loppuun saakka.

Tänään on taas ärrinmurrin-päivä, syynä varmasti todella huonosti nukuttu yö (päivän eka rennie siinä aamuviiden aikaan). Ehkä huominen sujuu paremmin...

Perhevalmennus ja synnäriin tutustuminen

Siitepölyn ja helteen turvottama ruhoni on päässyt viime päivinä ottamaan kovasti kontaktia suomalaiseen äitiyshuoltoon (vai pitäisikö nykypäivänä sanoa vanhemmuushuoltoon?).

Eilen päiväjärjestyksessä oli ensimmäinen perhevalmennustunti, aiheella vanhemmuus/isyys. Lapsiperheenalut jaettiin kahtia, naiset yhteen päähän neuvolaa ja miehet toiseen. Miehet kuulemma kuuntelivat koko tunnin session ajan hiukan höpsön isätyöntekijän juttuja "näkymättömästä tunneyhteyden sateenkaaresta isän ja lapsen välillä", me naiset taas kuuntelimme terveydenhoitajan lukevan seinälle heijastettua powerpoint-esitystä. Voi olla, että olisin saanut tunnista paljon enemmän irti, ellen olisi jo vuosia lukenut erilaisia lehtiä ja kirjoja sekä kasvatuksesta että tarkemmin ottaen vanhemmuudesta.

Tunnin lopussa pääsimme tutustumaan Pikkuiset-sikiönukkeihin. Nukkeja oli kahdeksalta eri rakausviikolta välillä 9-28. Nuket ovat aidon kokoiset ja näköiset, neljä pienintä on painoltaan suuntaa antavia ja neljä suurinta vastaa tarkemmin todellisuutta. 

kuva täältä

Suurinta nukkea pidellessä Pötkylän koko ja todellisuus jotenkin konkretisoitui: tyyppi on ihan oikeasti jo melkein valmis pieni ihminen. Ja jo monta sataa grammaa painavampi kuin rv28-nukke. 

Huonosti nukutun yön ja allergiahorroksessa vietetyn keskipäivän jälkeen suunnattiin synnytyssairaalan tutustumiskäynnille yhdessä Miehen ja elokuussa synnyttävän ystäväni kanssa. Hetken aikaa kerittiin etsimään oikeaa paikkaa, Tays on melkoinen rakennuksien ja käytävien sokkelo.

Varsinainen tutustumistunti oli aika tyhjänpäiväinen, samat asiat on kerrottu sairaalan nettisivuilla, ainoastaan synnytyssalien kuvat puuttuvat netistä (on muuten melkosen pienet kopit). Yllätyksenä tuli se, että koko osastolla on vain yksi synnytysamme (johon ei saa synnyttää), ja se on niin harvalla käytöllä että lähes kaikki ammeeseen haluavat synnyttäjän siihen pääsevät. Tunnin lopuksi käytiin kurkistamassa synnytysvastaanoton aulaa.

No, nyt ainakin tiedetään mistä ovesta sinne pääsee.

rv 30+6, huomenna neuvola. Monisteiden rasti-ruutuun- osiot täytettynä, tänään pitää vielä runoilla jotain sanallisiin osioihin.

Mammahousujen aikainen eläköityminen

Täällä on eletty nyt kaksi housutonta päivää. Lämmin ilma toi mukanaan mielettömän turvotuksen, minkä seurauksena sääret (ja nilkat, jalkapöydät, kädet ja naama) paisuivat niin ettei slim-mallisten housujen käyttämisestä tule mitään (kumma tunne, kun vyötäröltä valuvat pökät kiristää pohkeita niin että pahaa tekee), lauantai-iltana pelkäsin saumojen ratkeavan. Tai että housut lähtee jalasta vain saksien avustuksella.

Niin, että hei-hei, ihanat äitiyshousut, nähdään taas jos ja kun paksuunnun uudestaan! 

taitaa olla viimeisin kuva eläkeläisistä jalassa, otettu tasan 8 viikkoa sitten rv22+3

Ihan pelkkiä mekkokelejä ei kuitenkaan taida olla tulossa, joten olihan sitä pakko käydä ostamassa uudet raskaushousut. Kuitenkin niin kauan kun mekolla tarkenee, aion antaa helmojen hulmuta.

Viime viikolla piipahdettiin taas kasvukontrolliultrassa. Kaikki hyvin, pikkutyypi on kasvanut jo komeaan 1555 gramman painoon, nätisti 60% käyrällä.

Tällä viikolla onkin ohjelmaa: ensimmäinen perhevalmennus, synnäriin tutustuminen ja pitkä neuvola.

rv 30+3