Puoliväli!

Miten ihmeessä on mahdollista, että 21. raskausviikko on jo saavutettu? Vastahan tuskailin nt-ultraa, podin pahoinvointia ja  malttamattomana odottelin Pötkylän liikkeitä! Yht'äkkiä viikon 13 ultrasta onkin jo kaksi kuukautta, pahoinvointi on vaihtunut hankaloituneeseen liikkumiseen ja pieni mysteerini monottaa mammaansa useasti päivässä, joka päivä. Ja niin se itselleni asettama takaraja huushollin laiton aloituksellekin on saavutettu. Homma on onneksi saatu alulle jo aiemmin mutta nyt pitäisi laittaa vipinää kinttuihin niin kauan kun kunto vielä kestää (mutta ei nyt heti sentään, katotaan uusiks maanantaina).

Aamulla herättyäni ihastelin ja ihmettelin Pötkyläisen mahtavia mittoja: tyyppi on Vauvan odotus -vihkosen mukaan jo noin 25cm pitkä (mistä yhdeksisen senttiä koipia), painaa noin 325g ja jalkapohjakin on jo hurjat 32mm pitkä! Miten se on kerinnyt kasvamaan siitä varhaisultrassa nähdystä vajaan puolentoista sentin mötikästä jo noin isoksi?

Puolen välin onnea tosin himmensi heti aamulla puhelu keskusäitiysneuvolasta; rakenneultra siirretään maanantailta keskiviikolle koska lääkäri joutuu maanantaina avustamaan leikkauksessa. Voihan mömmö, vielä kaksi kokonaista päivää lisää odottelua! Olisin niin mielelläni aloittanut viikon ultra-käynnillä, varsinkin kun loppuviikko on takuulla enemmän tai vähemmän kiireinen viimeisten hää-järjestelyjen kanssa. Vielä se neuletakin viimeisteleminen, mihin uppoaakin monta iltaa, jonkunlaisen kukkakimpun askartelu (ehkä) ja mitä nyt sattuu vielä eteen tulemaan.